Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Räpläsin kukkapatojani. Eikös vain tullut tulmunki - enkeli kupsahti! Tästä olisi varmaan hyvä kertoa arkkienkeli Mikaelille, ettei tule väärinkäsityksiä ja -karkotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti