Näytetään tekstit, joissa on tunniste Halldór Laxness. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Halldór Laxness. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Viikon 13 / 2020 kirjakassi




Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.


Vaimo heitti haasteen tälle vuodelle: Pitää lukea joka kuukausi, vähintään yksi, jonkun Nobel-palkitun kirjailijan teos eri vuosikymmeneltä. Ei niitä aikajärjestyksessä tarvitse lukea. Vaikeuksia voi tulla vanhojen kirjojen löytämisessäkin, mutta yritetään.

Pasternak ehkä pelastui Stalinin puhdistuksilta käännettyään gruusialaisia runoja, joista gruusialainen Stalin piti. Ehkä siksi seuraavaksi kirjakseni tarttui gruusialaisia kansansatuja sisältävä

Käärmenuorukainen   ( suom. 1980 Kyhälä-Juntunen, Raunio )



Näitä tarinoita ei nykyään voisi suositella lapsille opiksi ja ojennukseksi. Moni satu alkaa oikeaoppisesti "Olipa kerran".

Olipa kerran - niin ainakin kerrotaan - kuningas / köyhä mies / ukko ja akka, joilla oli tytär / poika / kolme poikaa. Saavuttaakseen jotakin ( päästäkseen kuninkaaksi, saadakseen prinsessan, rikastuakseen ) poikien piti suorittaa jokin erikoinen tehtävä / kolme tehtävää, mistä vanhin veli ei koskaan selviytynyt, ei keskimmäinenkään, nuorin sensijaan aina suoriutui. Tavallisesti hänen piti myös nitistää verisesti sadun pahikset hakkaamalla paloiksi, polttamalla roviossa, hukuttamalla jne. kunnes saattoi elää onnellisena elämänsä loppuun asti hätäpäivää näkemättä. 

Paha saa saduissa oikeaoppiseti aina palkkansa. Samoin tuomitaan ahneet papit ja rangaistaan tyhmyydestä ja laiskuudesta.



Piirrokset Gulla Kaladze






Halldór Laxness:  Atomiasema  ( 1948, suom. 1955 )

Kirjan tarina on yksinkertainen. Maalaistyttö tulee kaupunkiin "piikomaan". Ihmettelee erilaista elämää. Tapaa miehen. Menee maalle takaisin synnyttämään. Palaa kaupunkiin. - Aika tavallinen kertomus.
Mutta Laxness ujuttaa tapahtumiin melko suoraviivaisesti  näkemyksiään taiteesta, uskonnosta, politiikasta, yhteiskunnasta. 

Esimerkiksi taiteesta:
"...mielestäni ei missään paljastu niin suurta luonnonhalveksuntaa kuin maisemamaalauksessa... sen joka aikoo maalata minun taloni, ei sovi aloittaa turvekatosta, hänen on aloitettava sisältä eikä ulkoapäin, aloitettava asukkaiden sieluista."

Tai uskonnosta ( pappi tytölle lasta kastettaessa ):
"Älä sinä vähääkään välitä siitä mitä huuleni tulevat lukemaan kastekirjasta, ajatuksissamme kastamme hänet vihreän kedon nimeen, josta elonkaikkeus on lähtöisin."

Ja politiikasta:
"Vaikka maalaiset kuulevat heidän ( politiikkojen ) julistavan toisiaan maan häpeäpilkuiksi, ja aina eittämättömin todistuksin, ei heidän mieleensä juolahdakaan uskoa kummankaan puolen syytöksiin, yhtä vähän kuin heidän päähänsä pälkähtäisi uskoa papin julistukseen saarnatuolista."

"Politiikot vannoivat täällä pohjoisessa kesällä kalliit valansa kuten talvella etelässä: Islantia ei myydä, kansaa ei petetä, ei rakenneta atomiasemaa jossa islantilaiset surmattaisiin yhdessä päivässä..; he vannoivat maan, kansan ja historian kautta, kaikkien jumalien ja pyhien asioiden kautta joihin sanoivat uskovansa; vannoivat äitinsä kautta; mutta ensi sijassa kunniansa kautta. Ja silloin tiesin sen ( myynnin ) tapahtuneen.



Nobel-palkinto 1955