Viikon 20 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Kuvataiteen Satuja II ( 1955 )

Kuvittanut Helga Sjöstedt

Kirjoittajat:

Katri Savolainen, Rauno Toivonen, Ruup. Kainulainen, Oskari Nousiainen, Aulis Nopsanen ja Gunvor Mårtenson ( suom. Aira Heiskanen )

Kuvittajan Helga Sjöstedtin takia otin tämän kirjan käteeni. Hänhän tuli tunnetuksi lukuisista satu- ja lastenkirjoistaan sekä korteistaan. ( Pikku-Marjan eläinkirja, Hölmölän kylä )

Mutta satujen kirjoittaminen on vaikea laji, harva jää klassikoksi. Eikä näistä yksikään ole sellainen. 

Tarkoitus on tietysti ollut hyvä. Satu kasvattaa. Peikot ovat rumia ja ilkeitä, ovatko rumat ihmisetkin ( ? ). Hento prinsessa Päivänsäde päihittää peikot kiltteydellään: - Ei saa tehdä pahaa kenellekään! Ja sillä hyvä.

Peikot ovat sotkuisiakin. Mutta Päivänsäde opettaa tavoille. Siisteys on hyväksi.

Viimeisessä peikkotarinassa peikko on tyhmä, jota nokkela Pontus uunottaa mennen tullen. Tämä tarina onkin muunnelma vanhasta kansansadusta, ja sen huomaa paremmasta tasosta.

Muissa kertomuksissa vihjataan, että sen lisäksi että on kiltti eikä kiusaa pienempiään, pitää olla myös ahkera ja harjoitella taitojansa - vaikka olisi pieni. Niin menestyy maailmassa.

E. Uspenski, R. Katsanov: Krokotiili Gena ( 1979 )

Vertailukohtana 1950-luvun lastenkirjallisuuteen luin siivotessa käteen sattuneen "neukkukirjan". Eduard Uspenskihan oli valtavan hyvä kirjoittamaan hauskoja ( sekä ovelasti systeemiä kritisoivia ) lastenkirjoja: Fedja-setä, kissa ja koira tai Alas taikavirtaa esimerkiksi - ja sitten tämä Gena.

Vaimoni askarteli aikoinaan tarinaan sopivat paperinuket tyttärellemme. Ulla-tyttö, krokotiili Gena tietenkin, Muksis, joka löytyi appelsiinilaatikosta.

Sitten esiintyi kirahvi Anjuta ja ilkeä akka Isokomero rottineen, oli leijona Henrik ja Tobik-koira ja ehkä muitakin.

Muksis, löydyttyään, rupesi töihin aletavarakauppaan. Gena puolestaan oli töissä eläintarhassa - työläisvaltiossa kaikki tekivät siis työtä. 

Gena oli yksinäinen vapaa-ajallaan. Hän rupesi puuhaamaan ystävyyden taloa, jotta kenenkään ei tarvitsisi olla yksin.  Kaikki lähtivät innolla mukaan rakentamaan. - Paitsi yksi. Systeeminvastainen akka Isokomero kävi varastelemassa tiiliä ja tekemässä muutakin vahinkoa. ( Sitä oli liikkeellä siihen aikaan, ehkä vieläkin. )

Mutta uurastajat saivat kuitenkin talon valmiiksi, ja työn touhussa kaikki olivatkin jo ystävystyneet. Loppuhuipennukseksi akka Isokomero tuli katumapäälle ja liittyi tovereihin. ( !! )