
Polkua pitkin Potamille, pitää pärjätä perille.
Katseet kaduille kivisille, ettei varpaat verille.




Sitten kengät jalasta, jos tahdot kuvata koskea.
Joku saattaa leikata palasta, ei kannata luvata poskea.




Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.