Näytetään tekstit, joissa on tunniste sadepäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sadepäivä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. marraskuuta 2015

Sateen sattuessa

Olenhan minä ollut tuhma, useastikin. Myönnän sen auliisti. Niin että ei olisi kohtuutonta, jos Taivaan Isä päättäisi nakata kuuman kiven niskaani. Mutta kun ei. Kylmänkoleaa vettä vain vihmoo niskaani, kun juoksen lähikaupasta hakemaan kolme pulloa saunakaljaa ( Mythos ) [ ei ole mainos, totean tosiasian ].

Sadepäivänä rankaisen itseänä laskeutumalla talomme kellarikerrokseen, missä odottaa monivuotisen keräilyjeni kokoelma ja sen selvittely. Asian teki ajankohtaiseksi myös se seikka, että arkistostani vapautui lattiatilaa 2 - 3 neliömetriä höyläpenkin paikalta. Penkki löysi uuden omistajan.

Tyhjän tilan ongelmassa on yleensä kaksi näköalaa: a) tila täyttyy pikku hiljaa entiseen sekamelskaansa, b) tilan haltija asettuu tyhjiöön ja alkaa tarkastella epätoivoisen hämmentyneenä ympäristöään takaraivossaan vaimon johdatteleva vihjaus: - Tarttis tehdä jotain!

Tällä kertaa haparoin kohti vaihtoehtoa b ilman ponnejuomaa, jonka säästin illaksi. Siirsin sitten tyhjään tilaan kaksi pakastinta, jotta pääsin käsiksi niiden takana olevaan varsinaiseen vuoristoon, maalivarastooni.




Minulla on paha tapa maalausprojekteissa astella kävelymatkan päässä olevaan rautakauppaan ja ostaa uusi satsi tarvikkeita, vaikka vanhaa varastoa on kyllä. Ajan kanssa olen joutunut yllä näkyvään tilanteeseen.

Kysymys kuului tietenkin nyt: mihin hittoon sijoitan nuo purkit vaimolta piiloon? Vanhassa talossa on komeroita vähän siellä ja täällä, ylhäällä ja alhaalla. Jostain syystä rapunaluskomero oli jäänyt lähes tyhjäksi. Sinnepä siis.

Purnukat löysivät hyvän piilopaikan. Tein jopa luettelon niistä ruutupaperille laadun ja määrän mukaan. Ja se homma olisikin ollut nopeasti tehty ellei vanhan komeron hyllyillä olisi sattunut olemaan mielenkiintoisia vanhoja tavaroita.



Tiesin heti, mikä tämä on. Ja koska tiesin, se varmaan ilmiantaa myös ikävuoteni. Separaattori. Käsikäyttöinen kapine, jolla veivattiin maidosta kerma eroon.
Poikasena kokeiltiin naapurin poikien kanssa, miten ärhäkästi separaattorin vauhtipyörä ampaisee täysillä kierroksilla eteenpäin kallistamalla laite kyljelleen. Aluksi se pyöri paikallaan kipunoiden kuin smirkelin terä ampaistakseen sitten kiihtyvällä vauhdilla pihan poikki maakellarin loivaa seinää ylös kaartaen taivaalle ja kadoten läheiseen leppäpusikkoon. Painotus sanalla kadoten. Onneksi ihmisen muisti on rakennettu niin, että häpeällisillä tai muuten ikävillä tapauksilla on taipumus painua unohduksiin. En siis muista tuon kokeilun jälkiseurauksia.



 Tässä lisää löydöksiä. Ensimmäinen vasemmalla vaimoni leikkisilitysrauta, oikealla ilmeisesti jonkinlainen öljypipetti ja alla keritsimet lampaan villan leikkaamiseen.


Martti-paappa oli kova tupakkamies, joka veti ikänsä vihreää Norttia tai Työmiestä. Paitsi huonoissa varoissa ollessaan kääri hän sätkäkoneella Jymy-kääryleitä.




Tällä kertaa viimeisen ihmettelyn aiheeni esittelen nyt. Pullotavaraa nikkarin jäämistöstä. Ei varmaankaan juotavaksi.

Kun googlasin etiketin sanan "serotiinia", minulle tarjottiin proteiineja. Tuskin Martti douppasi salaa muskeleita proteiinivalmisteella. Raskas työ tuotti sivutuotteena lihasmassaa.
Toinen yritys toi ratkaisun. Kyseessä onkin maalin kuivumista nopeuttava aine. - Auttaisikohan, jos menisin ulos pirskottelemaan sitä pihalle kuivattamaan tuon koiranilman..