Noin kymmenen vuotta sitten lopetin elokuvien katselemisen TV:stä. Ja
urheiluohjelmien – ei formuloita, mäkihyppyä, jääkiekkoakaan. Sen sijaan
hullaannuin englantilaiseen sarjaan, joka kertoi pääasiassa kolmen vanhan miehen
toilailuista. Jotenkin samastuin jokaiseen heistä: yksi oli resupekka, joka
kuvitteli olevansa kova naistenmies, toinen kiltti, saamaton, hyväntahtoinen,
joka pelkäsi naisia, kolmas muita komenteleva tahtoihminen, jonka projektit
aina menivät pieleen.
Merkille pantavaa oli, että he olivat vanhoja
eläkeukkoja, minä puolestani vielä aktiivinen, työelämässä askaroiva. Arvelin
tämän mielenmuutoksen heijastelevan omaa valmiuttani siirtyä elämäni seuraavaan
vaiheeseen. ( Sarjan nimi on Suomessa Vielä Virtaa. Seuraan sitä vieläkin. Sitä
esitetään silloin tällöin. Youtubessa katsoin kaikki jaksot noin kolmenkymmenen
vuoden ajalta, ennen kuin ne poistettiin tekijänoikeussyistä. Yhden löysin
vielä: https://www.youtube.com/watch?v=2S7glGowgXs
)
Eikä tässä vielä kaikki. Aloin katsoa aamulla ennen töihin lähtöä piirrettyä
lastenohjelmaa Lazy Town. Siinäpä vanhaa pedagogia miellyttävä esitys, jossa
oli selkeät terveen elämän tavoitteet. Esimerkillinen sankari Sportacus -
urheilullinen, avulias ja terveitä ruokatottumuksia lapsille suositteleva -
kamppaili ilkimystä, Robi Rähmää ja hänen laiskottelevaa ja karkkeja
maiskuttelevaa elämäntapaansa vastaan. (
https://www.youtube.com/watch?v=XAxMllEO3-E
)Kyllä tämä oli vakavaa – olin selvästi tulossa lapseksi jälleen.
