Viikon 50 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Jälleen kerran ajeltiin väli Lahti - Hämeenlinna ja Padasjoelta Jurvaan:

Matthew Costello, Neil Richards:

Cherringhamin mysteerit 22:  Kuolema määrää tahdin

Cherringhamin kansainvälinen ( ex ) kuuluisuus Alex, rokkikukko, järjestää kemut kartanollaan, jonne on kutsuttu bändin entiset jäsenet myös vieraiksi. Ajatuksena on herättää henkiin yhtye, ja lähettää se kiertueelle. Aikoinaan bändi oli hajonnut keskinäisiin riitoihin. Nyt samat vanhat kaunat nostavat päitään. 

Aamulla Alex löydetään hukkuneena uima-altaasta. Bändin rumpali epäilee rikosta ja kutsuu Jackin ja Sarahin hätiin. Lopulta selviää, että managerin ja uuden solistin menestyslevy, jolla he ovat ansainneet omaisuuksia, olikin alun perin Alexin sävellys. Hän oli uhannut todistaa väitteensä. Paljastumisen pelossa solisti oli hukuttanut humalaisen Alexin.

Cherringhamin mysteerit 23:  Sulhanen karkuteillä

Josh Andrews on menossa naimisiin. Polttareilla kaverit järjestävät "practical joken" ja jättävät Joshin golfkentälle housut kintuissa sidottuna ruohonleikkuriin odottamaan aamun ensimmäisiä asiakkaita. Aamun koittaessa Josh oli kadonnut eikä hänestä kuultu enää mitään. Epätoivoinen morsian kääntyy Sarahin ja Jackin puoleen mysteerin selvittämiseksi.

Ja juuri ennen hääpäivää Sarah ja Jack saavat selville, että morsiamen isä oli yrittänyt karkottaa sulhasen, josta hän ei pitänyt, lähettämällä uhkauskirjeitä. Niissä hän oli luvannut paljastaa haltuunsa saamansa tiedot sulhasen nuoruudensynneistä. Josh oli lähtenyt kotipaikkakunnalleen selvittämään välinsä luulemansa uhkailijan kanssa. Käyttämällä laittomia keinoja Sarah ja Jack saivat nuoren parin onnen pelastetuksi.

Lasse Lehtinen:  Kotilaisen kotiryssä  ( 1991 )

Tämä kirja sijoittuu aikaan, jolloin Neuvostoliitto alkaa hajota. Sillä on vaikutuksensa suomalaisiin kauppakumppaneihin, joilla on saamisia itäiseltä naapurilta. 

Kotilaisella on vaatealan tehdas, jolla on toimintaa Virossa ja Neuvostoliitossa. Kotilaisen liiketoimia on edistänyt "kotiryssä" varaulkomaankauppaministeri Nepeipivo, joka nyt myllerryksissä on saanut potkut virastaan. Nepeipivo hankkiuituu Suomeen perheineen kertomatta Kotilaiselle todellista asemaansa muka auttamaan Kotilaisen vaikeuksissa.

Veijaritarinassa tapahtuu käänteitä, viina virtaa, saunotaan ja syödään. Nepeipivon vaimo nalkuttaa, Kotilaisen vaimo mököttää, Nepeipivon lapset sijoittuvat ja sopeutuvat. 

Kotiryssä suosittaa konkurssia, jonka jälkeen perustetaan uusi yhtiö, missä apuvoimina toimivat hänen moskovalaiset ystävänsä. Niinpä onni kääntyy, ja saadaan tarinaan onnellinen loppu.

Lasse Lehtinen on kokenut ja monessa liemessä keitetty. Onkohan hänessä näkijänkin vikaa?

Kotilaisen mieleen tuli jostakin syystä maanpuolustuksen jatkokurssi, jolle hän oli äskettäin osallistunut. Kursseilla oli harjoiteltu kuviteltua tilannetta, jossa itärajan yli Nuijamaalle oli tullut ennalta ilmoittamatta kymmenen linja-autollista elintasopakolaisia. Lisää oli huhujen mukaan tulossa.

Tämä siis julkaistiin 1991, kuinkas sitten kävikään 2015!

Nepepivolta kysyttiin:

Säilyykö Venäjä sosialistisena?

- Venäjällä eivät kompromissit ole milloinkaan toimineet... Tien päässä on oikeistolainen, kirkon siunaama ja sotilaiden järjestämä valtio. Voi olla, että saamme vielä tsaarinkin.

Ja kuinka kävikään. Tänä päivänä sotilaat pullistelevat eräillä rajoilla "tsaarin", entisen KGB-agentin, Putinin komennossa.

Viikon 49 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Jälleen kerran ajeltiin Padasjoelta Jurvaan:

Matthew Costello, Neil Richards:

Cherringhamin mysteerit 19:  Luonnoton kuolema

Tässä jaksossa on ripaus yhteiskunnallista vaikuttamista paikallistasolla. Cherringhamin kylän valtuusto on tekemässä ratkaisua julkisessa kokouksessa kauppakeskuksen rakennuslupa-asiassa. Kyläläiset ovat jakautuneet kannattajiin ja vastustajiin. Kokous menee hulinaksi, sillä hallitus oli jo junaillut hyväksyvän päätöksen aikaisemmin.

Vastustajien kärkimies, Sam Lewis, jolla on sikatila tulevan keskuksen naapurustossa, saa surmansa oudoissa olosuhteissa. Jack ja Sarah saavat taas tutkittavaa.

Surma ei liittynytkään kauppakeskusta puuhaavan yhtiön toimenkuvaan, mitä aluksi epäiltiin, vaan surmansa saaneen Samin velimiehen ajatukseen saada rahaa haittaamalla Samin pyrkimyksiä. Homma vain meni överiksi, ja Sam kuoli.

Nicolas Freeling: Irlantilainen ruletti ( 1971, suom. 1989 )

Komisario van der Valk-kirja. Miellyttävä tuttavuus tämä komisario, ei liikaa henk. koht. ongelmia, ei liikaa sankarin ominaisuuksia.

Vanha mies löydetään puukotettuna kadulta. Hän on ollut hieman epävakaa, välillä menestynyt, välillä elänyt puutteessa. Naimisissa ollut monta kertaa. Komisarion tutkimukset vievät hänet Dubliniin, missä vainajan tyttäret asuvat. Eräs heistä, Stasie, on ollut ongelmallisessa suhteessa nuoreen Dennisiin. Välit on pantu poikki, ja poika on matkustanut Hollantiin tapaamaan Stasien isää. Ilmeisesti Dennis on hullaantunut vanhan miehen nuoreen vaimoon Annaan, ja puukottanut vanhuksen yhtäkkiä. Vähin erin komisario pääsee asioista perille. Pakeneva Dennis saadaan lopulta kiinni, ja hänen vanhemmilleen selviää kauhea totuus.

Van der Valkilla tuntuu olevan jotakin samankaltaista ymmärrystä rikollista kohtaan kuin on Simenonin komisario Maigretillakin. 

Poliisi pystyy tuntemaan sääliä myös rikollista kohtaan, vaikka kuittaakin olankohautuksella hurskastelevat höpötykset poloisesta väärinymmärretystä maantierosvosta.

Ja poliisin työstä:

Poliisilla on hyvä ammatti, joka on huonossa käytössä; hän on kuin maalari jota on käsketty sivelemään kiiltävä maalikerros ruosteiselle aaltopellille: hän kohauttaa hartioitaan ja tekee työtä käskettyä.

Viikon 45 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Jälleen kerran ajeltiin Padasjoelle:

Matthew Costello, Neil Richards:

Cherringhamin mysteerit 19:  Kummitushotelli 

Historiallisessa Bell-hotellissa järjestettyyn perinteiseen Halloween-illalliseen kuuluu taikurin ohjelma tehosteineen, kummituksineen ja pelotuksineen. Mutta tällä kertaa tapahtuu taikurinkin mielestä outoja - ja loppuhuipennuksessa keskiyöllä jopa vaarallisia ilmiöitä kattokruunun pudotessa illallisvieraiden pöydälle.

Hotellin omistaja pyytää Jackia ja Sarahia tutkimaan tapausta. Hotellin omistussuhteissa ja tulevaisuussuunnitelmissa paljastuu selittäviä tekijöitä: rapistuva hotelli aiotaan myydä tyttären edustamalle firmalle ohi hotellia pyörittävän pojan. Myyntiä helpottamaan on kehitetty hotellin kummitus Fred, jonka tarinalla ja näyttäytymisillä saadaan asiakkaat karkottumaan - ja hinta kohdilleen. Mutta kirjan loppuratkaisu jättää avoimeksi, kuinka kattokruunu saattoi pudota niin, ettei sitä järkisyillä voinut selittää. - Ja onko niitä kummituksia sittenkin olemassa?

Ja paluumatkalla:

Cherringhamin mysteerit 20:  Kaikki tai ei mitään 

Loistoautoja kauppaava liikemies on vaimoineen Sarahin vanhempien luona illallisilla. Sillä välin heidän kotanaan käy murtovaras, joka jättää kaaoksen varastettuaan isännän tietokoneen ja emännän salaisen rahakätkön vaatekomerosta. Omituisinta kaikessa on se, että rosvon on täytynyt tietää hälyttimen turvakoodi.

Jack ja Sarah pyydetään apuun poliisitutkimuksen lisäksi. Käy ilmi, että talon rouva on yhteistyössä rosvon kanssa juonitellut asian, mutta toisaalta rosvo aikoi pettää rouvan livistämällä matkoihinsa. Autokauppias saa asian selville ja aikoo ampua rosvon. Jack ja Sarah saavat viime hetkillä hänet muuttamaan mielensä ja luovuttamaan rosvon poliiseille.

Yashar Kemal:  Kalastaja jota meri vihasi  1978, suom. 1986 )

Suhtauduin tähän kirjaan odottavan optimistisesti - olihan se huomattavan ohut verrattuna edelliseen lukemaani. Enkä pettynyt muutenkaan. Kerronta on edelleen vauhdikasta ja täysin omaperäistä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Marmaranmeren ja Istanbulin ympäristöön. Kalastaja-Selim joutuu aluksi murhan todistajaksi Meneksen kylän kahvilassa. Murhaaja Zeynel on paikallinen nuori mies, murhattu paikallinen gangsteri. Selim ottaa Zeyneliltä aseen ja sylkee halveksuen hänen päälleen.

Kirja seuraa nyt Kalastaja-Selimin ja Zeynelin vaiheita kertoen miltä heistä tuntuu, mitä heistä muut ajattelevat ja mitä he mielessään kuvittelevat tapahtuvaksi.

Outoa kyllä kyläläiset kääntyvät Selimiä vastaan ja toisaalta kehittävät murhaajasta sankarin. Lehdistö tarttuu tilaisuuteen ja julkaisee skandaalimaisia tarinoita Zeynelin "urotöistä" värittäen niitä uskomattomasti. Poliisit ajavat häntä takaa, mutta aina hän onnistuu pakenemaan.

Tarina saa kliimaksinsa, kun Zeynel hakee turvaa Kalastaja-Selimin luota ja saa tämän lähtemään salakuljettamaan hänet pakoon Kreikkaan. Venematkalla Zeynel muistelee kuulemiaan keksittyjä kauhutarinoita Selimin raakuuksista. Peloissaan hän yrittää kuristaa Selimin, joka puolustautuessaan tappaa Zeynelin. 

Kalastaja-Selim palaa onnettomana takaisin mukanaan Zeynelin ryöstörahat. Lopulta hän keksii omantunnonvaivoissaan avustaa kyläläisiä eri tavoin varastetuilla rahoilla.

Kirjassa Kemal valaisee onnistuneesti ihmisyhteisön ikävät puolet, mutta hädän hetkellä avuliaan ystävällisyyden. Kalastaja-Selim on luonnonystävä, jonka eristäytyvyys vieroksuttaa kyläläiset. Näin hän pohtii:

Mutta miksi ihmiset olivat niin tunteettomia, pelkurimaisia, niin epäluuloisia toistensa suhteen, itsekkäitä, vehkeileviä, valmiita repimään silmät toistensa päästä muutaman pennin takia, miksi he välittivät vain omasta pikku perheestään, eivätkä aina siitäkään? Miksi ihminen oli niin sokea häntä ympäröivälle maailmalle, merelle, pilville, kaloille, linnuille, mehiläisille, hevosille?... Ja kuitenkin sama ihminen saattaa tuntea luissaan ja ytimissään, koko sielullaan, musiikin ja laulun ja suudelmat, sarastavan päivän, puhkeavan kukan, rakkautta loistavat silmät...

 

Viikon 40 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Taas ajeltiin Padasjoelle:

Matthew Costello, Neil Richards:

Cherringhamin mysteerit 17:  Tähden täytyy sammua 

Historiallista elokuvaa filmaava ryhmä työskentelee Cherringhamissa saaden paikkakunnan täyden huomion. Poikaset tarkkailevat mäeltä tapahtumia ja huomaavat, miten päätähti joutuu onnettomuuteen pillastuneen hevosen takia. Käy ilmi, että "onnettomuuksia" on sattunut aiemminkin, ja kun tähti yritetään myrkyttää, kyse onkin jostain vakavammasta.

Jack ja Sarah alkavat tutkia juttua. Osoittautuu että rahoittajien intresseissä olikin saada filmi "floppaamaan", mistä johtuen "onnettomuuksia" järjestettiin.

Kirjan aihe kiinnosti, sillä poikamme osallistui samankaltaiseen filmaukseen ritarivarusteineen Rohan tallien joukoissa. Hän kertoi pääosan ajasta olleen tylsää odottamista, kuten tässäkin kirjassa annettiin ymmärtää. ( Tyttökuningas ) 

Ja paluumatkalla:

Cherringhamin mysteerit 18:  Kadonnut matkailija

Cherringhamin historiallisilla paikoilla kävelytetään turistiryhmiä. Eräällä tällaisella muuan vanhempi mies katoaa kesken kaiken. Poliisit eivät erityisemmin reagoi kadonneen sisaren etsintäpyyntöihin. Niinpä hän kääntyy Jackin ja Sarahin puoleen.

Onneksi bussissa oli hyvät kamerat, jotka videoivat matkan tapahtumia. Niinpä voitiin päätellä, että mies todellakin katosi kuvista juuri Cherringhamissa. Lisäksi sillan valvontakamera paljasti miehen menneen tietylle pikkukadulle, jolla oli vain kaksi taloa. 

Nyt Jack ja Sarah pääsivät jäljille. Osoittautui, että mies olikin turistimatkan sijasta lähtenyt kostamaan pikkukadun varrella asuvalle entiselle upseerille, jota hän piti syyllisenä pokansa kuolemaan Afganistanissa. Välien selvittelyssä kostaja sai surmansa. Upseeri piilotti ruumiin halkopinonsa alle.

Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat  ( 2017 )

Tämä teos on kirjoittajansa esikoinen -  ja heti Finlandia-ehdokas. Ei siis paljon kannata kuvata sen sisältöä. Siitä on jo kirjoitettu riittävästi: esim. täällä Elisa Kirjassa.

Mutta havaintoni on taas se, etten tahdo pystyä ( enää ) keskittymään tähän tyyliin, jossa tarina kerrotaan lyhyinä, ei aikakausiin ajoittuvina, perättäisinä katkelmina. Varsinkin kun ei ole aina mahdollista lukea yhteen pötköön, vaan välillä on taukoja, jolloin pääsee unohtumaan jotakin oleellista. Kokonaisuutena pidin kirjaa kylläkin hyvänä, tyyli oli elävää ja persoonallista. Erityisesti jäi mieleen kirjan loppupuolella kertojan kuvitelma vanhempiensa ensitapaamisesta ja hänen itsensä osallistumisesta siihen.

Viikon 36 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Georges Simenon:  Pikku pyhimys  ( 1965, suom. 1978 )

Herkällä kädellä, mutta syvältä, kirjaava kuvaus 1900-luvun alun köyhän pariisilaisperheen elämästä. Perheeseen kuuluu äiti, jolla on useita eri-ikäisiä ja -luonteisia lapsia eri isistä. Lasten kohtalot poikkeavat dramaattisesti. Päähenkilö on kuitenkin jossakin määrin autistiselta vaikuttava Louis, joka ei kysy mitään, joka ei osaa sanoa mielipiteitään mistään, joka ei puolusta itseään - ei syytäkään ketään, mutta joka tiedostamatta tarkemmin imee vaikutteita ympäristöstään ja kokemuksistaan muodostaen niistä kuvia.

"Hän taas olisi halunnut todellisuuden itsensä, sellaisena kuin hän sen näki tai oikeammin sellaisena kuin miksi todellisuus sommitteli itsensä hänen mielessään, ilman että hän itse puuttui siihen."

Sen kummemmin suunnittelematta hän ajautuu maalaamaan, mistä muodostuu lopulta hänelle elämänikuinen intohimo ja ammatti. Vanhana kuuluisana miehenä häneltä tiedustellaan, millaisena hän näkee itse itsensä. Iloinen, ujo vastaus on: - Pienenä poikana.

Taas ajeltiin Padasjoelle:

Matthew Costello, Neil Richards:

Cherringhamin mysteerit 15:  Yksi askel harhaan 

Rakennusmies Dylan McCabe on ehkä vaikea luonne, mutta työkaverien pitämä reilu mies, joka osaa työnsä, juo oluensa kuten muutkin, on taipuvainen uhkapeleihin ja - on naisten suosiossa. Hämärissä oloissa hän putoaa telineiltä ja saa surmansa syöksyttyään rautaromujen joukkoon. 

Sattumalta työmaalla hiippaillut mies, Jackin naapuri, näkee tapauksen ja sen, ettei se tainnut ollakaan onnettomuus, vaan murha. Niin Jack ja Sarah saavat taas suorittaa tutkimuksia, jotka lopulta paljastavat syyllisen.  

Cherringhamin mysteerit 16:  Ratkaiseva ristikko

Sanaristikkojen ratkaisijana mielenkiintoinen. Sinänsä yksinkertainen juoni ( onhan tämä sarjatuotantoa ) kuvaa kuolleen miehen testamentin toteuttamista. Mies oli jossakin määrin salaperäinen paikkakunnalla. Paljastuu että hän on toiminut kylmän sodan aikana vakoilijana, agenttina ja toisaalta työstä luovuttuaan kerännyt miljoonaomaisuuden, josta paikalliset eivät tienneet mitään.

Testamentti on ehdollinen: miljoonat saa se, joka pystyy ratkaisemaan annetun sanaristikon. Jack ja Sarah on kutsuttu valvomaan toimintaa.

Epäilys herää, ettei mies ollutkaan kuollut luonnollisesti. Tutkijat järjestävät ansan, jotta saisivat todisteet - ja onnistuvat. Niinpä omaisuus menee rikollisilta sivu suun.

Donna Leon:   Ajasta ikuisuuteen ( 2001 )

Tässä Brunetti-kirjassa tutkitaan kirkon vanhainkodissa tapahtuvia väärinkäytöksiä, jotka entinen nunna Maria Testa tuo Brunettin tietoisuuteen. Asiaa tutkitaan, koska muutakaan kiireellistä ei satu olemaan vireillä ja koska Brunettin äiti on myös vastaavassa vanhainkodissa. Mitään näyttöä ei tahdo löytyä, kunnes tapahtuu murha ja Maria Testa yritetään murhata. Jäljet johtavat kirkon piirissä toimivaan järjestöön Opera Piaan, jonka edustaja, pappi, on onnistunut yllyttämään "hengellisenä neuvonantajana" fanaattisen ( mielisairaan ) naisen tekemään mm. isänsä murhan, jotta hänen testamenttivaransa ohjautuisivat järjestölle. Apulaispoliisipäällikkö Patta tekee kaikkensa estääkseen Brunettin toiminnan, mutta Marian Testan uusi murhayritys saadaan kuitenkin estetyksi, ja hullu nainen paljastetuksi. Opera Pian verkosto toimii eikä naista saada tuomituksi.

Viikon 33 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Tämä viikko on mysteeripitoinen:

Matthew Costello, Neil Richards: 

Murhan aakkoset:  Cherringhamin mysteerit 13  ( 2018 )

Vanhan linnan arvoitus:  Cherringhamin mysteerit 14  ( 2018 )

Mysteeri 13:n tarinassa liikutaan eliittikoulun ympyröissä. Koulunkäyntiä vaivaavat "kepposet", jotka muuttuvat vähin erin vaarallisemmiksi. Sarah ja Jack kutsutaan hätiin. Suosittu opettaja kuolee "hämärissä" olosuhteissa. Alkaa paljastua epämiellyttäviä, pimeitä bisneksiä ja käytäntöjä, jotka Sarah ja Jack selvittävät.

Mysteeri 14 kertoo vanhan, rappeutuneen FitzHenry-suvun rappeutuneesta linnasta ja sen omistajaparin kokemista uhkailuista. Uhkailut osoittautuvat "sisäpiirijutuksi", ja kunnon seikkailukertomuksen tavoin linnasta löytyy aarre, joka ratkaisee taloudelliset murheet.

 ( Varsin heppoista kuunneltavaa automatkalle! ) 

Agatha Christie:  The Sittaford Mystery ( 1931 )

Chistie-hyllystä osui käteen ohut laitos englanninkielellä. Hintalapusta päätellen kirja oli ostettu Kreikasta drakma-aikaan ( 2800 ΔΡΧ ) - siis yli 20 vuotta sitten.

Agathalla on muistaakseni toistekin ollut teema, jossa joukko ihmisiä on lumimyrskyn vankina. Tällä kertaa aikaa vietettiin Dartmoorissa spiritistisen istunnon piirissä hämärässä huoneessa pöydän ääressä. "Henki" ilmaisee, että naapurikylässä kapteeni Trevelyan on murhattu. Kapteenin ystävä lähtee katsomaan, mikä tilanne on.

Toden totta, kapteeni löydetään murhattuna. Sitten alkaa Agathamaisesti tutkinta, jossa epäilyksenalaisia esitellään, ilmiselvästi viaton pidätetään ja loppumetreillä yllättävä ratkaisu paljastetaan. Suksilla ja piilotetuilla monoilla on tärkeä osansa syyllisen paljastumisessa.

Tässä kirjassa ilmeisesti Agatha esittelee myöhemmin tutuiksi tulevat tutkijahahmonsa Tommyn ja Tuppencen, joskin eri nimillä: Charles ja Emily.

Viikon 32 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Matthew Costello, Neil Richards: 

Kuolema kesäyössä:  Cherringhamin mysteerit 12

Tim Bell palaa Cherringhamiin ( ja me palaamme Jurvaan kuunnellen ) kärsittyään pitkän vankilatuomion nuoren tytön murhasta. Kyläläiset suhtautuvat uhkaavasti murhaajan paluuseen. Sattumoisin Jack ja Sarah kuulevat Timin tarinan, ja Jack alkaa epäillä oikeusmurhaa. Asiaa tutkittuaan he saavat selville, että kuollut tyttö onkin upotettuna järveen autossa, jonka omistajan löytyminen  paljastaa samalla oikean murhaajan. Näin Timin paluu saa uuden alun, mutta anteeksianto on lujassa.

Olga Tokarczuk:  Aja aurasi vainajain luitten yli ( 2009, suom. 2020 ) 

Todella erikoinen ja mielikuvituksellinen teos vanhasta naisesta, Janinasta, ja hänen suhteestaan luontoon, eläimiin ja ihmisiin. Täytyy ihailla kirjailijan kykyä luoda persoona, jonka voisi uskoa todella elävän ja toimivan niin kuin hän kirjassa elää. 

Janinan käsitys maailmasta perustuu astrologiaan, mitä kirja on "pullollaan". Runoilija William Blake on hänelle tärkeä. Hänen runojaan Janina kääntää puolaksi yhdessä ystävänsä kassa.

Trilleriksi tarina kehittyy, kun naapuri ja eräitä muita kylän miehiä kuolee omituisissa olosuhteissa. Yhteistä heille on se, että he ovat metsästäjiä - murhaajia Janinan mielestä. He ovat tappaneet hänen rakkaat koiransakin.

Janina osallistuu rikostutkintaan kirjoittamalla poliisille näkökulmiaan, joita ei oteta huomioon. Ja kunnon rikoskirjan tavoin, yllättävä syyllinen paljastuu vasta kirjan lopussa.

Kuolemantapausten jälkeen Janinan äiti-vainaja näyttäytyy hänelle pannuhuoneessa. Ajattelin jälkeenpäin, että kyseessä saattoi olla omantunnon ilmenemismuoto.

Janinalla on teorioita erilaisiin asioihin:

"Monet miehet sairastuvat vanhetessaan testosteroniautismiin, ja se ilmenee sosiaalisen älykkyyden ja kommunikaatiotaitojen katoamisena. Se myös vaikeuttaa ajatusten muotoilemista."

"Todellisuus on vanhentunut ja tullut kitkeräksi, sillä se on samojen lakien alainen kuin kaikki elävät organismit: se vanhenee. Sen pikkuruisimmat ainesosaset eli merkitykset ovat yhtä alttiita apoptoosille ( luonnollinen kuolema ) kuin ruumiin solut."

"Panin hänen eteensä suola-astian, sillä minulla on Teoria, että suola tehostaa hermoimpulssien kulkua synapsien välillä. Niinpä Dyzio oppi painamaan syljellä kostuttamansa sormen astiaan ja sitten nuolemaan suolan siitä."

"Minulla on teoria. On näet käynyt niin surkeasti, että pikkuaivojamme ei ole oikein ja asiaankuuluvasti yhdistetty isoihinaivoihin. Voi olla, että se on vakavin puute ohjelmoinnissamme. Joku on luonut meidät huonosti... Jos pikkuaivojen ja aivojen yhteys toimisi, me olisimme tietoisia anatomiastamme, siitä mitä ruumiissamme tapahtuu... Ainoa Työkalu, joka lohduksemme on annettu, on sekin karkea ja alkeellinen: kipu. Jos enkeleitä on, ne nauravat katketakseen katsellessaan meitä. Olemme saaneet ruumiin, mutta emme tiedä siitä mitään. Käyttöohjetta ei ole annettu."

"Minulla on oma teoriani näistä tällaisista joka väliin livautetuista sanoista. Jokaisella ihmisellä on näet jokin oma sanansa tai sanontansa, jota hän viljelee liian usein. Tai väärin. Kyseinen sana on avain hänen mieleensä. Herra"Mukamas", herra "Yleisesti ottaen", rouva "Todennäköisesti", herra "Vittu", rouva "Eikös-olekin"..." [ puhumattakaan "elikkä-tavallaan-ninkuttajista" ]

"Joitakin ihmisiä katsoessa kurkkua kuristaa ja silmät täyttyvät liikutuksen kyynelistä. On kuin heissä olisi jäljellä enemmän muistoja ammoisesta viattomuudestamme, kuin he olisivat jokin luonnonoikku eikä Lankeemus olisi turmellut heitä tyystin."

( Sain tämän kirjan myötä värittää kartalta Puolan. )

Viikon 31 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Donald E. Westlake:  Apua, minua pidetään vankina ( 1974, suom. 1988 )

Sadepäivänä tartuin kirjaan, josta tiesin löytäväni mielenkiintoisia persoonia. Westlake on mestari niissä. Harry Künt ( huom. umlaut! ) on keppostelija ja koirankujeiden harrastaja, joka erään törkeän tempun jälkeen oli joutunut vankilaan. Siellä hän sattumalta ja vastoin toiveitaan joutuu sisäpiiriläisten jengiin, joka salaisen tunnelin kautta tekee pankkiryöstön. Vähin erin Harryn pilailut jäävät ja näyttää siltä, että hänestä kasvaa yhteiskuntakelpoinen kansalainen.

Ajankohtaista ja meille yhteistä Harryn kanssa on maskien käyttö. Myös tuntemukset ovat samoja:

"Toinen pulma oli naamio. En tarkoita sitä että se olisi aiheuttanut kutinaa tai muuta selvästi ilmaistavaa vaivaa, mutta se oli vieras esine, se ei kuulunut minuun luonnostaan."

( Huomasin heti kohta aloitettuani, ettei tämän kirjan edellisestä lukemisesta ollut voinut kulua kauan. Luin sen silti nauttien. )

Margery Allingham:  Kuolema kulkee sumussa ( 1952, suom. 1960 )

"Vanhanaikainen" rikoskirja, jossa säälimätön psykopaatti, tappaja kulkee sumuisessa ( smog ) Lontoossa jättäen jälkeensä veriset jäljet. Hänen tavoitteenaan on saada haltuunsa aarre, jonka kätköpaikan selvittäminen vaatii monimutkaisia vaiheita. 

Kirjaan on menestyksen takaamiseksi upotettu rakastunut pariskunta, toimeliaita poliiseja sekä ripaus henkevyyttä. Lopulta paha saa palkkansa, totta kai, ja murhamies tekee itsemurhan havaittuaan menettäneensä aarteen.

 

Matthew Costello, Neil Richards: 

Tappavan herkullinen:  Cherringhamin mysteerit 28

Selvää on, että kun nämä naamat ilmestyvät blogiini, on taas oltu automatkalla. Tarkemmin ottaen Padasjoelle, jonne on sopivasti äänikirjan mittainen rupeama, n. 3,5 tuntia.

Juoni on helppo sietää ajajallekin, ei aiheuta vaarallisia tilanteita liikenteeseen. Cherringhamiin tulee kilpaileva ravintola vanhan, laadukkaan uhaksi. Pääkokkien aikaisempi suhde kiristää tunnelmaa. Kilpailija joutuu outojen häiriöiden haittaamaksi. Pääkokki epäilee syylliseksi vanhaa rakastajaansa.

Tilanteet kehittyvät ruokamyrkytysten, hakkerointien kautta tuhopolttoon asti. Jack ja Sarah saavat päänvaivaa, mutta lopulta tietenkin asiat ratkeavat. - Eikä yhtään murhaa tällä kertaa!

Viikon 27 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Samat kirjailijat kuin viimeksi, nyt toisin päin:

Georges Simenon: Maigret puolustautuu ( 1965 )

Tässä kirjassa Maigret joutuu ovelan mustamaalauksen kohteeksi. Esimiehet epäilevät häntä hyväksikäytöstä. Hän joutuu lopulta etsimään syyllisen, vaikka häntä on kielletty tutkimasta asiaa - lopulta hänet pannaan "sairaslomalle".

Maigret on tässä lähellä eläkeikää. Kiinnostavaa on hänen ystävälääkärinsä neuvot hiljentää tahtia, vähentää jopa alkoholin käyttöä. Vanhoista tavoista ei niin vain luovuta. Maigret ratkaisee pulmansa eikä hänen tarvitse jäädä ennenaikaisesti eläkkeelle.

Ensio Rislakki ( Valentin ):  Sankarimatkailija ( 1943 )

Kohta kahteen vuoteen en ole päässyt ulkomaanmatkalle. Se on hyvä ilmastonmuutosta ajatellen, mutta kaukokaipuulle paha. Siksi tämä kirja, jossa sankarimatkailija Nieminen kuvitteellisesti kokee huimia ( naurettavia ) seikkailuja, kiinnosti minua huolimatta sen repaleisesta kunnosta. 

Kirjan alkusivulla on omistuskirjoitus: Ulla W., mistä mieleeni johtuu, että tämän kirjan täytyy olla äitini kirjastosta kähmitty, Ulla W. oli hänen opiskelukaverinsa.

Pieni näyte tyylistä: "Olin saanut valtavan, voittamattoman halun  m a t k u s t a a.  Matkustaa kaukaisiin maihin, joissa myrkkymarjapensaat heiluvat arotuulessa ja kondorikotkat laittavat pesänsä vanhoihin panamahattuihin ullakolle. Missä bulevardien hälinä nielee ihmisen kitaansa ja asukkaat kulkevat lakana hartioilla. Kussa kanarialinnut visertävät jasmiinipuun oksilla ja dromedaarit kantavat kyttyräänsä ja teelehtipaketteja."

Seuraavassa ihan ilmeistä piikkiä sankarimatkailijoille, joiden juttuja - ekstreemiseikkailuja - saa nykyäänkin lukea lehdistä:

"Kuinka rohkeita, viisaita ja tarkkasilmäisiä nämä matkakertomusten laatijat olivatkaan!.. Sillä eikö olekin merkillistä, että jotkut meistä ovat huolettomasti sytyttäneet savukkeensa Essequibojoen rannalla, uineet Välimeressä ja suudelleet kauniitten naisten sormenpäitä Turkissa? He ovat pudottaneet kultakellonsa Eteläiseen Jäämereen ja saaneet sen kuin ihmeen kaupalla takaisin Berliinin etsivältä poliisilta... He ovat kärsineet tuskallista janoa Saharan erämaassa, ja aivan kuin ihmeen kautta ovat he, sen jälkeen kun heidän rakas matkatoverinsa on jo heittänyt henkensä, löytäneet täysinäisen maitohinkin hiekan alta."

Niinpä Ville Nieminen asettuu mielikuvitukselliseen sankarimatkailijan asemaan ja matkustaa maailman ympäri. Voi kun meikäläinen pääsisi edes vaatimattomasti ilman hohtoa tavismatkalle Kreikkaan uimaan Välimereen!

Kaija Pakkanen: Löytyi luola ( 1967 )

Poistolistalla oli lastenkirja, jossa oli kiinnostava ( ? ) aihe. Luulisi salaisen luolan, oikeastaan maakellarin,  innostavan pientä lukijaa. Kirjan lapset olivat kilttejä, aikuinen isäntä vähän pelottava. Seikkailuhan tarinaan tarvitaan ja jotakin sen suuntaista siinä ilmenikin. Ei vaan jaksa pappaa innostaa eikä tästä aikaa kestävää lastenkirjaklassikkoa ole muodostunut. - Poistetaan!

Matthew Costello, Neil Richards: 

Veitsenterä vedessä, Cherringhamin mysteerit 11

Autossa matka sujui rattoisasti kepeän dekkarin myötä. Vaikka ennusmerkit vahvasti viittasivatkin murhaan, sitä ei sitten kuitenkaan oikeasti ollut tapahtunut. Kyse oli kepuliliikemiehen yrityksestä häivyttää uhkaajat kannoiltaan.

Kirjan otsikosta heräsi epäilys kirjoittajan pohjalaistaustasta: ne ärrät eli reet ja vaikeat deet! Kirjaimellisesti tarinan veitsi ei ollut koskaan vedessä, vaan veressä. Mutta tietysti ajatus veitsenterällä olosta tarkoittaa ihan muuta.