Joulun aikaan ajatukset väkisinkin pyörivät
ruoka-asioiden ympärillä. Siksi julkaisenkin lyhennelmän historiallisesta tutkielmastani.
1700-luvulla ranskalainen kreivi ( de Maupertuis ) seurueineen matkusti Suomeen tutkiakseen, olisiko maapallomme navoiltaan
litistynyt, vaiko mahdollisesti venynyt. Tähtitieteilijän avustusjoukko
puolestaan litisteli yöpymispaikkojen piikoja. Eivät sitten toki jääneet
odottamaan, josko navat alkaisivat venyä.
Matkalla Lappiin he tulivat pysähtyneeksi
Kurikan metsäkämpän ruokalaan. Onnekseen he eivät tienneet, että keittiön
puolella hääräävät naisihmiset olivat tunnetut hutiloivasta kattauksestaan.
Paikalliset välttivät viimeiseen asti menemästä sinne syömään. Nyt heitä oli
kuitenkin kertynyt utelias joukko todistamaan kreivin seurueen ruokailmeitä.
Piiat kantoivat pöytiin lautasia, joille oli
lätkäisty hätäisesti muusikokkareita ja poronkäristyksen riekaleita, päälle oli
räiskäisty kastikeroiskeita. Juomaksi tarjoiltiin koivunmahlasta käytettyä
simaa.
Ja voi ihmettä! Ranskan herrat hämmästelivät
ja nautiskelivat täällä pohjan perukoilla näin taivaallista tarjoilua – ja niin
pehmeä viini. Paikalliset pudistelivat päitään: herrat ja herrojen kotkotukset.
Kreivi ylisti emäntää. Seurueen kartografi
Jean-Guide Michelin yritti houkutella keittäjän retkikunnan kokiksi
kielivaikeuksien vuoksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Ruokalan oven yllä
olleen kyltin sanan ”KURMET” hän kuitenkin pystyi painamaan mieleensä ( lyhenne
sanoista Kurikan Metsä Oy ). Ranskan kieleen muuntuneena ”Gourmet”.
Näin sai alkunsa hosuvien metsäkämpän
piikojen ansiosta kaikkialla tunnettu herkkuruokiin ja hienostuneisiin
viineihin liitetty sana.
Palattuaan Ranskaan Jean-Guide Michelin tuli
ajatelleeksi muistellessaan kaukaista KURMET-ruokalaa, että ruokapaikathan
voisi luokitella jonkinlaiseen laatujärjestykseen. Niin saivat alkunsa
kuuluisat Michelin-tähdet.
