Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kännykkä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kännykkä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Kun isoisä älykännykän osti


Jossakin vaiheessa tuli pakkotilanne eteen. Siihen oli vaihdettu akku ja kuoret, siihen vanhaan nokialaiseen, jolla alkuaikoina pystyi soittamaan vain, kun meni tontin läntisempään reunaan - oli niin huono kenttä siihen aikaan. Lankapuhelin toimi tietysti hyvin, mutta kun kavereillakin rupesi olemaan kännyköitä, teki mieli pysyä mukana tekniikan kehityksessä.

   Kun virtakytkin lakkasi toimimasta, ei auttanut uusi akkukaan, se luuri ei kunahtanutkaan. Tuli asiaa paikallisen operaattorin liikkeeseen.

Kaikki näytti sujuvan hyvin. Sain täytetyksi jonkin lomakkeen, missä arvelin ottaneeni uuden, paremmin uutukaiseen sopivan liittymän. Vanhan kännyn yhteystiedot siirrettin uuteen. Osasin näpsytellä kosketusnäyttöön salasanan tai jotain, Ja yhtäkkiä minulle toivotettiin onnea uuden puhelimen omistajana. Huumaantuneena poistuin paikalta. Mahtavaa!


Parkkihallissa en enää saanut itseäni hillityksi. Mahtaisiko se edes toimia hallin uumenissa. Kokeilin! Kohta pirisikin vaimon arkkivanha laite vieressäni, ja kun hän vastasi, kuulin loistavasti - niin istuihan hän siinä vieressäni.
   Entä toisin päin? Vaimo soitti minulle. Älykkö hälytti. Sitten meni huuli pyöreäksi! Painoin, painoin toisenkin kerran sitä vihreää - niin kuin nokialaisessakin. Ei kuulunut mitään. Paitsi että se hälytti yhä kovemmin, ja se vihreä liukui sivummalle koko ajan uudestaan ja uudestaan ja minä hulluna painelin sitä. Kunnes luovutin, kunnes vaimo luovutti. Tuli hiiskumaton hiljaisuus.
 
 

Uudestaan! Sisua löytyi! Ja taas sama juttu! Se soi ja se soi, minä painelin ja naputtelin - ja kirosin. Vähitellen alkoi hiipiä ajatuksiin nolo paluu takaisin liikkeeseen. Kuvittelin miten tiskin takana nuori nainen yrittäen peitellä riemastustaan selittäisi silmät tuikkien, että tässä laitteessa ei todellakaan ole mitään vikaa, vaan sitä käytetään näin ja noinkin. Ja hänellä riittäisi kertomista ja naurun pryyskettä selostaessaan työkavereille, kotona puolisolle ja lapsille ( myöhemmin lapsenlapsille ja muulle suvulle ), miten tumpelo paappa ei edes osannut vastata puhelimeen #### !!!


Sitten sivupenkiltä kuului: - Onhan tässä pakkauksessa käyttöohjekin. 
Niin tietysti! Kuka niitä viitsii lukea. Joo-joo! Olisinhan minä sen keksinyt, että näytöllä voi sormea liu´uttaakin. Kaikkihan sen tietää. - Ja niin sain vastattua älykkööni.
   Viikon päästä tuli kuitenkin oikeaa asiaa liikkeeseen: puhelin lakkasi hälyttämästä, kun siihen soitettiin. Nyt saatoin pystypäin mennä selvittämään todellista vikaa, mikä ei silloinkaan ollut puhelimessa, vaan onnettomassa SIM-kortissa.
   Olemme nyt eläneet onnellisina yhdessä pari kolme vuotta. Kaikki on hyvin. Onnistun vieläkin löytämään siitä jotakin, mikä ei toimi, tai toimii vastoin odotuksia, mutta onneksi minulla on mukavia lapsenlapsia, jotka ainakaan auttaessaan eivät pahemmin vinoile papallensa.