Pirut mielessä

Lähdimme katsomaan kotikaupunkimme kasvoja syvemmältä kuin koskaan. Ajettuamme vajaan tunnin ajan kaupallisesta alakeskuksesta Jurvasta, jossa asumme,  kaupallisen alakeskuksen Jalasjärven alueella olevan Ylivallin Isovuoren laelle, päädyimme Pirunpesälle.



Jossain päin maailmaa löytyy Punainen tori. Täällä meillä punainen tie johtaa hiidenkirnun kaltaiselle onkalolle.



Tuosta kun hyppäät, päädyt tosi syvälle rapakivikallion uumeniin. En voi suositella!

 

 

Olisihan se pitänyt arvata. Sitä ne kaikuvat kikattelut tiesivät: Helmi ja Ilmi loikkivat perässä pohjalle asti.

 

Hui! Katse ylös 23 metrin korkeudelle!

Ilman sponsoria tämäkin nähtävyys olisi jäänyt kirjaimellisesti näkymättömiin. Paikalliset toki tiesivät montun olemassaolon ja nimesivät sen Pirunpesäksi, mutta sen hämmästyttävästä syvyydestä ei kellään ollut tietoa.

 

Monet räätälit ovat olleet persoonallisia eläjiä. Niin myös 1800- luvun puolella Juho Korkiakoski. Hän muutti Isovuoren luolaan asumaan kyllästyttyään muuhun maailmaan. Hän elätti itsensä ja perheensä riistalla. Juhon sijasta häntä piti kutsuttaman Kolli-Kräätäriksi. Ja tässä se luola on yhä:

 

Vapunpäivänä eksyneen ja menehtyneen paimenpojan muistoksi on tämä mänty.



Jalasjärvelle tyypilliset tuulimyllyt tien varrella, kotimatkalla bongatut.

 


Tässä vielä linkki Pirunpesäesittelyyn. 

Myös facebookissa.

Piknik

Kauden ensimmäinen kahvittelu Pyhävuoren Susiluolan edustalla. Mutta hyvänen aika likat! Tuollaisissa hepeneissä! Se on, kuulkaa, niin ottavaa tuo kevätilma! Lämmintä päälle! Ja linkakki paljasna!

Kähvellys

Helmi hilloa himoitsee:
- Kävisinkö varkaissa?
Kieli makeasta iloitsee,
kutitustakin jo varpaissa.



Voro kurottelee omppua.
Onpa tarttunut se tiukasti.
Varo tuuppimasta pomppua!
Saalis karttuu silloin niukasti.



Jo on runsautta nurmella.
Ilmi tulee hurmoksiin.
Tätä ei saa turmella,
saadaan aineksia survoksiin.



Kun ei huomaisi vain naapuri,
että lastia on vasuissa.
- Joko se tulee? - Saakuri!
Pelko painaa heillä masuissa.



Taitaa olla kuvitelmaa:
Esivalta muka perässä!
Enemmänkin lienee huvitelmaa,
omatunto kesäterässä.



Kaikki nämä kuoritaan.
Se alkaa hillon keiton.
Karat roskiin suoritaan.
On aika huulen heiton!

Kaupunkimatka

Lähdimme katsomaan läheisen "Cittaslow-kaupungin vahvuuksia ja ainutkertaisuuksia". Keskellä urbaania vilinää ja vilskettä astelimme luontopolun päähän.

   

Metsässä on jotakin lumousta,
kuuluu vain kuiske ja ääni.
Moni puu on kokenut kumousta.
Peikko! Siitä panen vaikka pääni!




Maahinenhan se olikin juuri,
sen nenärengas on tässä.
Varmaan jossakin niistämässä.
Sen täytyy olla suuri.



Olettekos ennen nähneet kaksikielisiä lampaita,
ei saanut niitä silittää, näyttivät vain hampaita.






Uusi silta on kamalan harva,
on siinä jokunen aukko.
Paljastuuko kulkijan oikea karva,
pelolle nauraa alhaalta saukko.





Saniaismetsä ei meitä huimaa,
vaikka puussa on pahkoja.
Lahon tuoksu lienee tuimaa,
varpaissa paksuja nahkoja.




Agility-kuusi meitä odotti,
sopivasti polun vieressä.
Ajantajun kohta kadotti,
oli leikki meillä mielessä.



Vanha on väsynyt! Gubben är trött!

  

Kotimatkalla

Älä kerro sitä satua,

että minkä oikein lykkäsi,

kun Tiukasta paikasta päästiin.

Jos kerrot, saat kyllä katua,

kuka vanhasta vitsistä tykkäsi,

jos panisit sen vaikka säästiin.

Trossoota

Meillä täällä Pohojanmaalla lakiaa piisaa leviälti - ei hetikää silimä pökkää.

     

Ja taivas on korkiammalla kun muilla.




Vois sanua, jotta kaikki on suurta, niinkun Ameriikas. Hatukki. Pankaas merkille nua fläkit lieriis, noon kuivunutta verta. Kävin hilian vähän häjyylemäs puukkoon kans.



Nii-in suurta ja komiaa on kaikki - kannokki!




Ja moomma vanhaa sukujuurta ja täs on meirän tupa aialta, jolloon teillä ei ollu viälä mitää. Airan panimma etehen, jottei roskaväki tuki porstunahan. Son jääkautta ereltävältä aialta ja tältä näyttää sisältä:



Köppäästähän son! Aatelkaa itte, kuinka kauan kalut kestää kostias ilimas. Mutta kivi pysyy ja paranoo!    [ Karijoen Susiluola ]




Ei meirän vainioolla kiviä viljellä, antaa pirun kasvatella.  [ Neandertaleista ]




Kaikki me teherähän itte - liikennemerkikki! Ja jos rupiaa lakia tympääsöhön teherähän mäki. - Itte!

  

[ Karijoen Tappara ]

Aiat muuttuuloo, mutta pelit senkun soi!

Kurikasta kotoosin

Koski antaa sähkövoimaa,
joka teholtaan on roimaa.
Koska jännite niin korkea,
muuntajaksi käy vain korskea.

Nyt lähdetäänkin retkelle,
jäi meiltä kropsut kotiin.
Ehdit mukaan hetkelle,
kun pannaan eväät rotiin.




Näitä rappuja kai neljä sataa.
Pohkeet on jo puuta.
Jos tää jatkuu samaa rataa,
alkaa kuivaa suuta.




Ei me hypätä Jyllinkoskeen,
kuuletteko kollin jyskeen!



Heti kun korkki narahti
ja ajateltiin herkkua,
vieraita paikalle karahti
toivotellen terkkua.






Polku päättyi Kiskonniemeen,
vaikka kartta hukassa.
Punkit uhkaa pistää liemeen,
riittää vartta sukassa.