Matkustaminen, niin kiehtovaa ja virkistävää kuin onkin, rasittaa. Reissaaminen on stressaavaa jonottamisineen, odottamisineen, painorajoituksineen, turvatarkastuksineen. ahtauksineen... Sitten on kestettävä kuulutuksia, joista ei saa selvää, kanssamatkustajia joita ei voi sietää, ruokia joista ei voi tietää...
Mutta paras käyttöliittymä matkoja kaihoavalle onkin kotisohva. Ihan totta! Kohdemaa voi olla melkein mikä tahansa. Kodin matkakirjat vain esille. Kirjastosta saa lisää. Matkaesitteitäkin vielä painetaan. Ja ei kun menoksi. Oma rauha. Oma tahti. Ei rokotuksia. Ei hermostuksia. Vapaa rahti. Mielikuvitus matkakaveriksi.
Joku on kirjoittanut kirjankin mielikuvitusmatkoistaan jouduttuaan kotiarestiin neljäksikymmeneksikahdeksi päiväksi. ( Xavier de Maistre: Matka huoneessani ).
Ei ole ollenkaan pahaksi löhöillä välillä, antaa luovuuden nautinnolle aikaa. Sitten vasta voi mennä tekemään vaikka valtiomiestekoja, kuten Winston Churchill kuuluu menetelleen.
Okei, okei! Onhan se vanhanaikaista - matkakirjoja, esitteitä - myönnetään. Mutta onhan videoita. Suoraan sohvalle. Eikö?
Selvä! Nostetaanpa kannettava syliin. Nyt aukeaa koko maailma eteemme reaaliajassa.
Jokunen kuukausi sitten, minulla oli tapana aamutoimenani nousta ylös kansainväliselle avaruusasemalle ( ISS ). Sieltä sai seurata astronautin näkövinkkelistä suoraa lähetystä eri kameroista alas maahan.
Sahara näyttää punertavalta. Mennään alas katsomaan paikan päälle. Pyramidit ovat tuttuja kaikille. Mitähän siellä touhutaan juuri nyt Gizan alueen parkkipaikalla. Lämpötia ( el tiempo ) ei kehuttava, + 16 C. [ Klikkaa ja katso ]
On näköjään sama aikavyöhyke kuin Suomessa. Jospa käväistäisiin etelämpänä Afrikkaa. Samassa ajassa eletään Mma Ramotswen Botwanassa. Täällä luonnon rauhassa yksitysetsivää ei tarvittane.
Kiivetään sitten takaisin pohjoista kohti. Euroopan puolella vastassa on Kreikka. Kuinka satuinkin pysähtymään taas Santorinin saarien kohdalle.
Kävisikö "paluu tulevaisuuteen"?. Mennään kohti itää. Siellä on jo eletty pitkälle tätä päivää, mikä meille on vasta tulossa kuuden tunnin päästä. Filippiineillä Boracyn rannassa leppeä keli , +27 C.
Ja paluu menneisyyteen. Saisiko menneisyyden kiinni matkalla länteen. Honolulussa kello on 12 tuntia meitä jäljessä.
Voin siis lämpimästi suositella sohvamatkailua. Istuessa myös möhökin voimistuu. Tosin on huomautettava eräästä pikku seikasta. Kannattaa suosia vain lyhyitä sohvamatkoja, sillä tutkimuksen mukaan jo kahdeksan tunnin yhtämittainen istunto voi vaarantaa terveytesi. Kuolemanriski nousee 15%. Mutta tällaista se on aina näiden nautintojen kanssa: mitä hauskempia, sitä haitallisempia.
