Osatahan täällä Etelä-Pohojanmaalla muutakin kun painia. Ei silti etteikö löytyys antiikin Milon Krotonlaisen vertaasia raavahia miähiä, jokka nostaasi häriän hartehillensa ja kuskaasi sitä starioonin ympäri ja sitte lopuksi söis sen hiukopalakseen.
Mutta kun sulle lyötääsihin hikilaurat jalkoohin, lykkisikkö kun Mietaa - aiva tappamise meiningis - ja sitte häviääsit sillä lekentaarisella sarasosasekunnilla Wassperkille niin luulekko, että ratkeesit ryyppäämähä, vai olsikko niinkun Mietaa lunkisti ja kentlemanni.
Arvelekko, että Mietaan käret vähä tutaji sen 15 km:n rypistyksen jälkehen. Meil on täällä Jurvassa sellaanen miäs, jonka käsi oli/on vakaa:




