sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Vanhuudesta


Noin kymmenen vuotta sitten lopetin elokuvien katselemisen TV:stä. Ja urheiluohjelmien – ei formuloita, mäkihyppyä, jääkiekkoakaan. Sen sijaan hullaannuin englantilaiseen sarjaan, joka kertoi pääasiassa kolmen vanhan miehen toilailuista. Jotenkin samastuin jokaiseen heistä: yksi oli resupekka, joka kuvitteli olevansa kova naistenmies, toinen kiltti, saamaton, hyväntahtoinen, joka pelkäsi naisia, kolmas muita komenteleva tahtoihminen, jonka projektit aina menivät pieleen.
Merkille pantavaa oli, että he olivat vanhoja eläkeukkoja, minä puolestani vielä aktiivinen, työelämässä askaroiva. Arvelin tämän mielenmuutoksen heijastelevan omaa valmiuttani siirtyä elämäni seuraavaan vaiheeseen. ( Sarjan nimi on Suomessa Vielä Virtaa. Seuraan sitä vieläkin. Sitä esitetään silloin tällöin. Youtubessa katsoin kaikki jaksot noin kolmenkymmenen vuoden ajalta, ennen kuin ne poistettiin tekijänoikeussyistä. Yhden löysin vielä: https://www.youtube.com/watch?v=2S7glGowgXs )
Eikä tässä vielä kaikki. Aloin katsoa aamulla ennen töihin lähtöä piirrettyä lastenohjelmaa Lazy Town. Siinäpä vanhaa pedagogia miellyttävä esitys, jossa oli selkeät terveen elämän tavoitteet. Esimerkillinen sankari Sportacus - urheilullinen, avulias ja terveitä ruokatottumuksia lapsille suositteleva - kamppaili ilkimystä, Robi Rähmää ja hänen laiskottelevaa ja karkkeja maiskuttelevaa elämäntapaansa vastaan.  ( https://www.youtube.com/watch?v=XAxMllEO3-E )
Kyllä tämä oli vakavaa – olin selvästi tulossa lapseksi jälleen.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

...ja kuolemasta



Oletko kuullut M:stä?  Ihan hyvin sillä menee.  A:lla oli niitä tutkimuksia.  Ei mitään erikoista, rutiinijuttuja.  Olet saanut laskut maksetuksi?  Kaikki on hoidossa, rahaa on!  Mutta kun minulla ei ole yhtään. Kyllä miehellä sentään vähän pitäisi olla.  Jos tulee menoja.  Ei täällä rahaa tarvita. Ja jos haluat, pyydät vain naisilta. Sinun rahat on niiden takana.
Tuo joka äsken tässä kävi on S..lan Jussin tyttären tytär. Meillä oli aikoinaan Jussin kanssa hauskoja hommia... Niin, Jussikin on ollut jo aikaa maan povessa.
Muistat sitten, että minut pannaan sinne Supinmäkeen.  Niin on sovittu.  Eikä sitten mitään hautajaishössötyksiä.  Niin kuin ei syntymäpäivänäkään, omalla väellä vaan.  En millään meinannut uskoa, että jaksaisin satavuotiaaksi. – Ja kun lokakuussa toit minut tänne, ajattelin että nyt Vekeä viedään viimeistä kertaa. Mutta sitten lääkärin kanssa juteltiin, että jos jouluun asti...

lauantai 20. joulukuuta 2014

Kysymys elämästä...


Lapsena ei ajattele elämää. Päivät seuraavat toisiaan huoletonna. Nuorukaisena elämä kuohuu, maailma on haaste, joka valloitetaan. Mutta sitten kun on enää kestävyysvajetta kuormittava ukkorähjä, kuten minä, joutuu suuren ihmetyksen valtaan, kun on todistettava elävänsä. Nyt minulla on se – todiste. Että elän. Ihan kirjallisena.
Verottaja on aina uskonut minuun. Kertaakaan ei ole sattunut, että hän olisi unohtanut elämäni saavutukset. Samoin vaimoni. vaikka olen yrittänyt olla mahdollisimman eloton. Myöskin lapset, kädet ojossa, vaikka olen teeskennellyt umpikuuroutta.

Mutta sitten täti kuoli ja minun epäiltiin elävän. Ja epäilyjen vahvistukseksi vaadittiin todisteita. Saattaisinhan olla kuollut. Mutta kuolinpesän osakkaiden harmiksi elelen edelleen surutonta elämääni.

Ei täti minua testamentissaan muistanut, enkä minä häntä eläessään. Oikeudenmukaisuus toteutui. Mutta kun viikatemies aikanaan koputtaa minun ovelleni, läväytän hänelle pitävän paperin, elää-todistuksen väestötietojärjestelmän pitäjältä.