Helmi hilloa himoitsee:
- Kävisinkö varkaissa?
Kieli makeasta iloitsee,
kutitustakin jo varpaissa.
Voro kurottelee omppua.
Onpa tarttunut se tiukasti.
Varo tuuppimasta pomppua!
Saalis karttuu silloin niukasti.
Jo on runsautta nurmella.
Ilmi tulee hurmoksiin.
Tätä ei saa turmella,
saadaan aineksia survoksiin.
Kun ei huomaisi vain naapuri,
että lastia on vasuissa.
- Joko se tulee? - Saakuri!
Pelko painaa heillä masuissa.
Taitaa olla kuvitelmaa:
Esivalta muka perässä!
Enemmänkin lienee huvitelmaa,
omatunto kesäterässä.
Kaikki nämä kuoritaan.
Se alkaa hillon keiton.
Karat roskiin suoritaan.
On aika huulen heiton!
