Sydänsuvella
tähän aikaan tulee mieleen laatia pieni katsaus ruokakuntamme perinteisistä
kulttuuripitoisista kesänviettotavoista.
Vietetäänhän
juuri nyt Tangomarkkinoita, Porin Jazzeja, Savonlinnan Oopperajuhlia, ties mitä "vestivaaleja".
Yhteinen
festaritaipaleemme alkoi Ruisrokista joskus 1970-luvun alussa. Kokemuksista
riemastuneina olemme siitä lähtien joka vuosi uskollisesti jättäneet Ruisrokin
väliin.
Samoin päätimme, varsinkin avioiduttuamme, hartaan
innostuneina olla menemättä miellyttävän dynaamisina pitämiimme Porin Jazzin
konsertteihin.
Mökillä kylliksi
mökötettyämme alamme kaivata melua ja melskettä, pauhua ja paatosta. Siispä jälleen
kerran Savonlinnan Oopperajuhlat saavat vuosittaisen perinteemme mukaisesti
jäädä kokematta.
Kesäilta armaan
kera järven rannalla saattaa herkistää: tahtoo tanssilavan ja tangon. Tangon
tanssiminen auttaa tutkimuksen mukaan (?) Parkinsonin taudin oireisiin ja
saattaa hidastaa sen etenemistä. Siispä ikävaiheemme huomioon ottaen, kuten
niin monena vuotena aikaisemminkin, annamme Seinäjoen Tangomarkkinoiden mennä
omalla painollaan ohitsemme.
Urheiluhan on
kulttuuria myöskin. Viime aikoina olen keskittynyt akankannon
maailmanmestaruuskisoihin yhteistyössä vaimoni kanssa. Molemmat treenaamme
painonnostoa. Nyt vaimoni on nostanut painonsa sellaisiin lukemiin, ettei
kilpailuihin osallistumisesta taida tänäkään vuonna tulla mitään.
Yksilölajeista
olen monasti suunnitellut osallistua syntymäkotikuntani erikoisuuteen. Hyvin
suunniteltu on kai puoliksi tehty. Tähän mennessä olen yllättänyt itseni housut
kintuissa lukemasta paikallislehdestä, että Vesijaon nakujuoksukilpailut olivat
taas viime viikolla.
