- Pappa!
Annan tämän kirjan teille. Se on hyvä. Osaan sen ulkoa. Lukekaa se Mommin
kanssa. Minä pidän sitten teille kokeet.
- Aha!
Hienoa! Totta kai! Kyllä me sen luemme. ( Tiedä niistä kokeista sitten. )
Jälkikasvu , pojantytär, läväytti paksuhkon kirjan
kouraani. Osoittautui olevan lahjaksi ostamamme ponikirja, se My little jne. Minkä taakseen jättää,
sen yllättäen edestään löytää.
Illalla luin vaimolleni ( Mommi ) ääneen valittuja
kohtia päivän mietelauseiksi.
Onneksi en voi tässä yksityiskohtaisesti esitellä
opusta, sillä ”Copyright ... All rights reserved”, tiedättehän. Koko homma on
viimeisen päälle tuotteistettu, ja ansaintalogiikat ovat kohdallaan.
Ponit asuvat valtakunnassa, jolla on historia. Aikojen
alussa siellä vallitsi kaaos ja sekasorto. Melkein kuin luomiskertomus. Mutta järjestys löytyi ystävyyden tulesta. Harmonia
ja onni vallitsevat nyt. Tämähän on hyvää kasvatusta.
Valtakunnassa on pääkaupunki sekä pikkukaupunki,
joissa vallitsevat ahkera touhu ja tohina. Juhlia vietetään prinsessojen kera
sulassa sovussa ja ystävyydessä.
Maalla,
syrjäseudulla, on synkkä metsä. Saduissa on aina pakollinen paha ja pelotus. Mutta joskus sinne on hyviksienkin mentävä pahisten
maille. Miten muuten saataisiin jännite aikaan.
Ja koska
saduissa kaikki on mahdollista, lennokkaasti
pilvien päällä on oma yhteisönsä siivekkäitä kavio-olentoja sään
ilmiöitä säätelemässä.
Mitä
elämänarvoja kirja jakaa? Se tulee esille ”harmonian elementeistä”, joita ponit
edustavat:
Yksi on antelias, toinen lempeä, kolmas taas uskollinen,
neljäs korostaa rehellisyyttä,
viides lyö leikiksi ja naurattaa
muita. Ja lopulta: mitä olisikaan elämä ilman mystiikkaa ja taikaa. Oon huumorintajuinen (välillä ehkä liiankin
;)), ystävällinen, luotettava, kiltti (usein liiankin kiltti), rehellinen,
iloinen, nauran ja hymyilen paljon (siis oikeesti PALJON) [ kopioitu Treffit Suomi24-sivuilta ]
Kirja opastaa myös tehokkaasti muodin ja
vaatteiden sekä kauneuden hoidon merkitykseen itsetunnon ja mielialan
ylläpidossa. Samalla hoituu sosiaalinen hyväksyttävyys, katu-uskottavuus.
Pojantyttäreni on suuri eläinten ystävä. Ponikirjasta hän on löytänyt samastumiskohteen ujosta hepasta, joka on kaikenmoisten otusten ymmärtäjä.
Edellisen vastapainoksi on tietysti oltava mukana vauhdikas, rohkea, jalomielinen ym., ym. sankarityyppi, joka pelastelee tavis-poneja mennen tullen.
Tämän kirjan lukemisen jälkeen ymmärrän, miksi tyttö järjestää jokaisella vierailullaan ohjelmallisen juhlan. Innoitusta on varmasti antanut eräs hupaisa opuksen hahmo.
Erityisopettajan vinkkelistä kiinnosti suhtautuminen erilaisuuteen. Asuuhan siellä ulkomaalaistaustainen lohikäärmeenpoikanen. Aluksi sitä harmitti erilaisuutensa. Niinpä se palasi ”juurilleen”, mutta kiiruhti takaisin ponien keskuuteen sopeutuakseen heidän kulttuuriinsa. On tullut hyväksytyksi!
Onneksi mukana on myös kaviot
maassa tallaava hahmo, joka antaa rehellisen, työteliään ja luotettavan eläjän
mallin.
Paljon ajattelemisen aiheita
sain tästä kirjasta ja luin sen suurella mielenkiinnolla. Odotan vavisten tenttipäivää!
