Hataria hattaroita

 Ajatukset harhailevat

Katsellessani ikkunasta tasaisen harmaalle lakeudelle mieleeni muistui toisenlainen aava maisema. Löysin Samos-kansiosta kuvan, jonka olimme ottaneet vuosi sitten Votsalakian rannalla taksiaseman liepeillä olevan tavernan terassilta.

Luultavasti Mythos-lasillisen puolivälissä huomiomme kiintyi horisontissa näkyviin jonomaisiin pilvenhattaroihin. Se miksi ne niin kivasti jonoon asettuivat, vaati selityksen. Pian keksimme sen.

Jannis siellä rinnehotellissa oli kyllästynyt vatkaamaan turistien lapsille hattaroita. Hän kytki koneen vispilät automaattiasentoon ja livisti itse alas kylille kaljoille ja tupakalle. Sillä aikaa, kun Jannis istui mukavasti juttelemassa ukkokuppilassa, kone vispasi hattaroita tuutin täyteen - ja yli äyräidenkin niin, että ne siitä jonossa taivaalle kohosivat tuulen kuljetettaviksi.

Kovasti tekisi mieli päästä tarkastamaan Janniksen hattarakoneen kuntoa, mutta se vihon viimeinen virus..!

Samos 2019

Selvittiin syysmatkasta. Miten meni - linkki sinne!

Potami-patikka

Reilu kuukausi vielä Samoksen reissuun. Odottaminen ja vanhojen muisteleminen on osa tunnelmaa ja matkanautintoa. 



Polkua pitkin Potamille, pitää pärjätä perille.
Katseet  kaduille kivisille, ettei varpaat verille.

 

 

Sitten kengät jalasta, jos tahdot kuvata koskea.
Joku saattaa leikata palasta, ei kannata luvata poskea.

 

 

Samos mielessä

Poikamme palasi perheineen muutama tunti sitten Samokselta. Tyttäremme  teki reissun alkukuusta. Kun oma matkamme on vasta loppukesästä, olisi ehkä paikallaan muistella menneitä, verestää vanhoja kokemuksia Samokselta. Siispä albumi esiin ja katsaus kuvakaappauksilla höystettynä.

Melko vähän on muutoksia tapahtunut. Pitänee käydä kuvaamassa nykyinen tilanne.

Yhdeksän vuotta sitten majailimme Votsalakiassa. Sieltä oli mukava tehdä kävelyretkiä ympäristöön. Eräs niistä johti meidät Pythagoraksen luolalle. Paikoitellen tie oli melko jyrkkää, eikä polku luolallekaan helppo nakki ollut.

 

Reitin varren varoitustaulusta huomasimme osaavamme hyvin kreikankieltä.

Valitettavasti paikalliset eivät olleet osanneet.

 

Tien varrella Manolis piti pientä myyntikojuaan. Hän kertoi joutuneensa raatamaan tulipalon takia monta päivää ja yötä pelastaakseen kotitalonsa ja oliivipuunsa, mutta nyt jo oli hymy herkässä. Oli pakko ostaa hänen tekemänsä Pythagoras-patsas. Se oli  "mielenkiintoinen tekele", mutta tarina oli sitäkin mahtavampi.

 

Kaksi aasia luolalle johtavan polun alussa. Viisaampi jäi alas.

Näitä direktiivin mukaisia askelmia ei korkeanpaikankammoisen kannata yrittääkään. Kipaisin reippaasti ylös!

 

Povet tutisten ja jalat muutenkin ”fletkooksis” haparoimme hotellille ja päätimme: Ei koskaan enää!