tiistai 23. heinäkuuta 2019

Samos mielessä


Poikamme palasi perheineen muutama tunti sitten Samokselta. Tyttäremme  teki reissun alkukuusta. Kun oma matkamme on vasta loppukesästä, olisi ehkä paikallaan muistella menneitä, verestää vanhoja kokemuksia Samokselta. Siispä albumi esiin ja katsaus kuvakaappauksilla höystettynä.


Melko vähän on muutoksia tapahtunut. Pitänee käydä kuvaamassa nykyinen tilanne.

Yhdeksän vuotta sitten majailimme Votsalakiassa. Sieltä oli mukava tehdä kävelyretkiä ympäristöön. Eräs niistä johti meidät Pythagoraksen luolalle. Paikoitellen tie oli melko jyrkkää, eikä polku luolallekaan helppo nakki ollut.

 

Reitin varren varoitustaulusta huomasimme osaavamme hyvin kreikankieltä.


Valitettavasti paikalliset eivät olleet osanneet.

 


Tien varrella Manolis piti pientä myyntikojuaan. Hän kertoi joutuneensa raatamaan tulipalon takia monta päivää ja yötä pelastaakseen kotitalonsa ja oliivipuunsa, mutta nyt jo oli hymy herkässä. Oli pakko ostaa hänen tekemänsä Pythagoras-patsas. Se oli  "mielenkiintoinen tekele", mutta tarina oli sitäkin mahtavampi.

 





Kaksi aasia luolalle johtavan polun alussa. Viisaampi jäi alas.


Näitä direktiivin mukaisia askelmia ei korkeanpaikankammoisen kannata yrittääkään. Kipaisin reippaasti ylös!

 



Povet tutisten ja jalat muutenkin ”fletkooksis” haparoimme hotellille ja päätimme: Ei koskaan enää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti