Trala-lallaa!
Papparaista laulattaa
ja kovasti maalattaa.
Turvavarusteina vanhan tasapaino,
ynnä tikkaat vakaat konstikkaat.
Kesken touhun jotain kolahti,
Pappa pensselillä vielä sutaisi.
Tikkaat alemmaksi holahti,
ehkä mestarikin vähän hutaisi.
- Täältä ei voi alas hypätä,
taitaa Pappa siellä tuumita.
Älynystyröitä täytyy nypätä,
ettei tule kohta ruumiita.
Jalka laudalle on veivattu.
Mahtuneeko tuosta sisään?
Ketteryys on toki heivattu,
vuodet kömpelyyttä lisää.
Minä maisemia kahtelin,
sitten kuulin rumaa ääntä.
Havaitsinpa Papan ahterin,
tuskin sieltä ärräpäätä.
Eipä meinaa ruoto taipua,
oli Pappa ennen notkea.
Muisto nuoruudesta alkaa haipua.
- Pitikö ikää tähän sotkea!
- Selvisinpäs tästä,
kattopälkähästä!
Isoäidin ukaasi:
- Pysyt siinä lavittalla,
kutimen saat mukaasi!
Kiipeilystä kiitän vittalla!
