Meksikon korvamato

 Tähän törmäsin taas pitkästä aikaa - ja heti sain tartunnan:

Melkoinen runonrustaaja tuo Repe!

Keskiviikon kirottu korvamato

 Se soi kylläkin joka päivä! Puhelimeni soittoääni.

Kaikenkarvaiset kauppiaat! Eikä auta edes tämäkään - se jää soimaan korviin.

Ja jos vaihtaisi sen toiseen..?

Lambada

 Korvamatojen pahinta rotua edustaa Vermis lambada. Pahiksien pahis! Lambadahan on levinnyt Brasiliasta 1980-luvulta koronan tavoin yli maailman. Sen perimä on oikeastaan bolivialainen, mutta tiedetäänhän miten nuo mutaatiot sotkevat asiat.

Tekisi mieli lähettää se Donald Trumpin korvaan. Tunnettua on miten hän rakastaa latinoja. Menisi mies lopullisesti sekaisin.

Alkuperäinen:

Se korvamatoversio:

Korvamatolausunto

 

Moni arvelee, että on mukavaa, kun päässä soi, aivan ilmaiseksi, jokin tarttuva melodia. Asiantuntijana minun on kuitenkin sanottava vakava varoituksen sana. Se on vaarallista. Korvamadosta on syytä päästä heti eroon. Ajatelkaa nyt miten kävi Ludwigille.

Viimeisten tutkimusteni mukaan ( vastoin aikaisempia historiallisia väärennöksiä ) Ludwigilla oli korvamato, joka ensin kuuroutti hänet, sitten teki hulluksi; Für Elise pörräsi yötä päivää päässä kunnes kuolema pelasti.

Korvamato kautta vuosikymmenten

 

Nyt kerron vaimoni korvamadosta, joka on kulkenut hänen matkassaan lapsuudesta lähtien. Joskus 1960-luvulla hänen perheeseensä hankittiin pieni kelanauhuri, jolle radiosta poimittiin musiikkia. Kerran hänen veljensä soitti jotakin, mikä miellytti kovasti häntä ja mikä jäi soimaan hänen korviinsa.

Vierähti muutama vuosi. Turussa opiskeleva neito kertoi kämppäkaverilleen musiikista, mitä hänen veljensä oli soittanut ja mikä oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen ja minkä nimeä hän ei tiennyt. Kaverilla oli levysoitin. Hän vetäisi esiin erään levyn ja pani soimaan: - Oliko se tämä?

No, sehän se oli. Mozartin jousiserenadi nro 13 "Eine Kleine nachtmusik" G-duuri.

Maisteri oli yksin matkalla Israeliin. Perillä kone ei saanut heti laskeutumislupaa, vaan jäi pyörimään epämääräistä rinkiä. Se hermostutti. Onkohan kysymys jostakin terrorismista? Kaiuttimista alkoi silloin kuulua tuttu sävel. - No, jos kuolla tänne pitää, on se lohdullista tämän tutun musiikin tahdissa!

Lehtori oli lomamatkalla Kreikassa Santorinin saarella Kamarin kylässä. Rantaa myötäillen kulkee tyypillinen turistikatu kauppoineen ja tavernoineen. Kuinka ollakaan, aivan huomaamatta askel löytää tutun tahdin. Rouva pysähtyy, höristää korviaan - eikös vaan Mozart olekin seurannut häntä ilahduttamaan tännekin!

Huurteenpoistoon

 Talvi tuli sitten tammikuussa. On pitänyt kökötellä tuvassa ja ikkunan ääressä vahdata tiaisia jäisen talimöykyn kimpussa. Ihme otuksia nuo pillikintut, eikö niitä palella - meikäläinen hyytyy raappahousut jalassakin. No, lämmittelen itseäni tällä korvamadolla:

Lemmikki

 Olen jo aikaa luopunut kissoista ja koirista perheenjäseninä. Vanhemmalla iälläni olen alkanut, paitsi sietää suhinoita ja tulla toimeen tinnituksen kanssa, kasvattaa korvamatoja. Vuoden ensimmäinen on tällainen, ehkä esittelen myöhemmin lisää: