Olen tainnut joskus mainita Pentistä. Siitä Tamperelaisesta. Nyt sillä oli tulossa tasakymmeniä täyteen, ja tietysti juhlat. Pentin suku on peräisin Etelä-Pohjanmaalta, joten vaatimattomuus ei hänen mielestään todellakaan kaunista. Vaikka rahavarat olivat Pentillä taviskansalaisen tasoa, hän päätti näyttää juhlakansalle mallia. Ostaa päräytti Porschen pihan komistukseksi. Vanha Toyota oli jätetty maalle.
Onneksi olin päässyt asiasta vihille. Päätin tehdä Pentille tempun. Autohuutokaupasta etsiskelin sopivaa vastalääkettä tuollaiseen mahtailuun. Onnistuin hankkimaan ”edullisen” rottakuosisen Mossen. Tilasin vielä netistä venäläistä mahorkkaa. Ajattelin panna sitä johonkin käryämään, kun kurvaan Porschen viereen.
Kansalaiset kehuivat, kateellisina, Pentin autoa. Kuulin jotain puhetta lottovoitostakin. Mosse korosti Porschen arvoa selvästi. Kun vieraat olivat lähteneet, Pentin hymy alkoi jäähtyä, sillä Mosse ei käynnistynyt enää. Se oli siinä vielä liki pari viikkoa, ennen kuin sain sen hinattua romuttamolle. Muuten, huomasin toki, että Pentin auto oli myös ostettu huutokaupasta, ”korjattavaksi” ( sieltä perältä harmailta sivuilta ). En puhunut siitä mitään. Pitäähän olla hienotunteinen toisen herkällä hetkellä. Jossain vaiheessa Pentti sai Porschen korjatuksi jonnekin, sillä vanha Corolla oli taas ilmestynyt pihaan.
Tunnustan, että kirjoitin jutun puhtaasti kateuksissani. Tämä tarina on tosi. Suojatakseni henkilön yksityisyyden olen vaihtanut nimen. Pentti oli oikeasti Tauno. Eikä Tauno asunut Tampereella, vaan Lahdessa. Enkä minä kirjoittanut tätä, vaan B-rapun työttömäksi jäänyt toimittaja, jonka nimi on Sakari. ( Talossani ei todellakaan ole B-rappua. )
