lauantai 21. marraskuuta 2026

Peilijärven tarina

 


Eräänä syyspäivänä ajelin kotikylääni kohti. Tien vieressä peilityynenä levännyt järvi sai minut pysähtymään ja kävelemään rantaan. Tuulenvirettäkään ei käynyt. Ilma oli jotenkin sumuinen.
Minusta näytti, että metsästä asteli polkua pitkin rantaan vanha mies onki olallaan. Pipolakki oli hänellä päässään kuin tontulla. Ja muutenkin hän vaikutti peikkomaiselta.

Ukkeli kurottui rannassa vettä kohden tarkastellakseen kalastusmahdollisuuksia. Vesi oli mustaa eikä hän nähnyt muuta kuin kuvajaisensa. - Tuskin äijän nimi oli Narkissos; kreikkalaisessa tarinassa hän olisi ihaillut itseään ja muuttunut lopulta rannalla kasvavaksi narsissiksi. Luultavasti hän oli Jussi tai kenties Kalle karvaisesta naamasta päätellen.

Kun hän siinä toljotteli itseään, järven peiliin muodostui suuri särö ja pinnan alta nousi osittain esille ukon kaksoisolento. Ukko meni sanattomaksi, mutta järvi-ukko, kaksoisolento karjahti: 
- Hahaa! Säikähditkö? 
Ranta-ukko ei osannut sanoa mitään. 
- Et taida tietääkään, kuka minä olen? sanoi järvi-ukko. - Minä olen sinun paha puolesi. Hyvä että satuit tulemaan juuri nyt tänne. Tämä antaa minulle tilaisuuden nousta tekemään kylässä ilkeyksiä - varasteluja, pelotteluja, paikkojen särkemisiä. Ja kuka saa syyt niskoilleen? Sinua niistä syytetään.
Tässä kohtaa saduissa haltija antaa kolme toivomusta, mutta koska sen lisäksi, että olen ilkeä, olen myös nuuka, annan sinulle vain yhden toivomuksen toteutettavaksi. Siis mitä toivot, ennen kuin lähden?

Ranta-ukko meni hämilleen, ei hän tiennyt mitä toivoa. Mutta sitten hänelle tuli mieleen:
- Toivon pohjoisen tuulen!

Samassa alkoi kylmä pohjoistuuli puhaltaa niin, että järven peili hajosi ja järvi-ukko vajosi aaltoihin. Lisäksi tuli niin kylmä, että pian veteen muodostui riitettä ja kohta oli koko järvi jäässä. Järvi-ukko jäi sinne jääkannen alle irvistelemään. Sekin näky hävisi, kun hiljalleen satava lumi armahtaen peitti maiseman.
Ranta-ukon kalansaalis jäi saamatta. Hän muisti kuitenkin polun varrella nähneensä kantarellipaikan, josta voisi emännälle viedä hyvän joukon. Kyllä maukas sienikastike aina laihan kalasopan voittaa.

Minulle tuli siinä rannassa kylmä. Katseeni kuitenkin kirkastui, ja huomasin ihmeekseni järven taas kirkkaana, sulana peilinä loistavan. Kiiruhdin autoni lämpimään ja ajoin nopeasti pois. 

keskiviikko 28. lokakuuta 2026

Trossoota sankareistamme

 

Osatahan täällä Etelä-Pohojanmaalla muutakin kun painia. Ei silti etteikö löytyys antiikin Milon Krotonlaisen vertaasia raavahia miähiä, jokka nostaasi häriän hartehillensa ja kuskaasi sitä starioonin ympäri ja sitte lopuksi söis sen hiukopalakseen.


Mutta kun sulle lyötääsihin hikilaurat jalkoohin, lykkisikkö kun Mietaa - aiva tappamise meiningis - ja sitte häviääsit sillä lekentaarisella sarasosasekunnilla Wassperkille niin luulekko, että ratkeesit ryyppäämähä, vai olsikko niinkun Mietaa lunkisti ja kentlemanni.


Arvelekko, että Mietaan käret vähä tutaji sen 15 km:n rypistyksen jälkehen. Meil on täällä Jurvassa sellaanen miäs, jonka käsi oli/on vakaa:


Melkoonen ansioluettelo jurvalaasella!


Tehkää peräs nuaret!


tiistai 13. lokakuuta 2026

Iitti

 Sanaristikkojen harrastajana on käynyt mielessä käydä joissakin niissä paikoissa, jotka usein esiintyvät ristikoissa; vaikka Akaa tai Iitti. Lähdimme vaimon kassa ajamaan kohti jälkimmäistä. Miksikö? Ihan muuten vaan.



Kun oli vältelty kömmähtämästä epäilyttäville sivuteille,


totesimme olleen vaivan väärtti ajella vain mutkaista vuoristorataa...


Virran komean sillan yli perille Iitin kirkonkylään.


Aurinkoinen syyspäivä. Mennäkö golfaamaan Iitissä? - Ei viitti, Iitti riitti! Kiitti vaan!


Ajorupeaman jälkeen kahvi olisi maistunut. Mutta kylätalon kesäkahvila ei ollut auki.


Sielunvirvoitusta saadakseen olisi pitänyt soittaa tiettyyn numeroon. Komea oli kirkko!


Jos mieli edelleen kahvia, Brysseliin olisi matkaa 1800 km, Helsinkiin vain 140 km. No, Kausalan kuntakeskus lähempänä, mutta kun me tulimme vain Iittiin.



Vesireittejä täällä on käytetty maailman sivu.


Iitti,kko tuli nähdyksi ( kuivin suin )! Pidimme kylän hiljaisuudesta. Palatessa yritimme kahvitella Vierumäen Matkakeitaassa, mutta se oli tupaten täynnä ( syyslomalaisia? ). Joten kotona vasta...

Tietysti on tunnustettava, että kuvittelimme löytävämme jonkinlaisen muistomerkin tai huomionosoituksen Iitin Tiltulle. Tiltu-baari on ollut, mutta tekoälyn mukaan jo aikaa purettu. Iitin Tiltu-arvonimeä toki jaetaan ansioituneille iittiläisille naisille. Me tunnemme Tiltun tästä:

sunnuntai 30. elokuuta 2026

Viherpeukalovaje

 

Kevättalvella päätin herättää henkiin viljelyviettini. Kylvin turveruukkuihin löytämiäni siemeniä edelliseltä sekoilukaudeltani, paprikaa ja samettikukkia tai jotain sellaista. Sitten ei tapahtunut pitkään aikaan mitään. Paitsi että osa ruukuista homehtui.


Joitakin taimia nousi. Siirsin ne kesällä isompiin ruukkuihin pihalle - ja unohdin.


Nyt on sadonkorjuun aika. Tarkalla katsannalla havaitsin kaksi paprikaa, toinen hammastikun, toinen tulitikkuaskin mittainen. Olenko nyt ylpeä saavutuksestani, olenko?


Mutta tyytyväisempi olen humalassa, joka nousee ja nousee... Tai siis tuon humalaköynnöksen kasvuun olen tyytyväinen. Kasvi on peräisin sukumme humalistosta. Ennen muinoin maalaistalon piti kasvattaa humalaa. Se oli jonkinmoinen vero.


En kylläkään tiedä, mitä tekisin noilla "kävyillä". Isäni aikoinaan keitti niistä hiusvettä. Hänellä tukka pysyikin päässä, päin vastoin kuin eräillä.


lauantai 29. elokuuta 2026

Omenasatokirous

 Pitäisi olla kiitollinen, kun vihdoin vanha ja villi omenapuumme osoittaa satoisuuden merkkejä. Minulla on tapana kulkea puun alta puutarhamme äärirajoille toimittamaan puutarhuriasioita.



Sadon ansiosta oksa oli taipunut alemmaksi. Kun siitä tavoilleni uskollisena kävelin suoraryhtisen olemukseni mukaisesti reippaasti ohi, sain tuntea kallossani viiltävää kipua.


Raavas mies ei tuosta hätkähtänyt. Päätin kuitenkin varoa paikkaa takaisin tullessa. Muistinkin palatessani, mutta juuri sillä hetkellä kun olin turmapaikalla, naapurin rouva messusi jotakin lastensa kanssa, käännyin katsomaan - ja unohdin varoa.


Tuohtuneena kävin hakemassa sahan. Tässä mitään oksia ruveta kumartelemaan! 


torstai 27. elokuuta 2026

Elokuun urakka

 Lämpimänä aurinkoisena elokuun päivänä ei useinkaan tule mieleen talven tuimiin keleihin varautuminen. Minulle tuli. Puhelinsoiton jälkeen meni vain hetki, kun joutilas puumies oli jo kipannut pihalleni työmaan.



Sateen uhkaa ei ollut. Silti löytyi motivaatiota siirtää kasa turvaan katon alle. Paappa-vainaan tekemien kahdenkymmenen telineen jälkeen jatkoin kottikärryllisillä. Kuvassa näkyy viimeinen. Maassa on tikkukirjanpito määristä. Selkä ei mennyt "linteeseen" eivätkä hauikset krampanneet. Kova jätkä! nyt sauna on lämpiämässä.



lauantai 8. elokuuta 2026

Hiljaa hyvä tulee

 



Viime syyskuussa, melkein vuosi sitten, istuin ( väitetysti ) hyysikän katolla ja vahtasin vanhan miehen ikiaikaisella oikeudella toisten työntekoa. Oli kevyen liikenteen väylä tekeillä. Sitä oli vuosikaudet suunniteltu - ja lykätty ja lykätty taas aloittamista. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Se valmistui vuoden puurtamisen jälkeen. 



                     8. 9. 2025                        7. 8. 2026




8. 9. 2025



8. 8. 2026