Kurottuvat sormet ahneet
kohti kypsää mansikkaa,
kohta ovat vallan tahmeet,
kotiin jäivät hansikkaat.
Onko näpeissä nyt kuolio?
Lautumia joka sormessa.
Turhaan nousee huoli jo,
kävin mustikassa korvessa.
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti