Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.
Vaimo heitti haasteen tälle vuodelle: Pitää lukea joka kuukausi, vähintään yksi, jonkun Nobel-palkitun kirjailijan teos eri vuosikymmeneltä. Ei niitä aikajärjestyksessä tarvitse lukea. Vaikeuksia voi tulla vanhojen kirjojen löytämisessäkin, mutta yritetään.
Nyt vielä yksi matkailuvajeen korvaava teos, ja vielä sellaiseen maahan ja maisemiin, jossa on tullut paljon oleilluksi ja jonka tienoot ovat tuttuja - nimittäin Kreikkaan ja Kreetalle siellä.
Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä ( 2018 )
Olipa oikein miellyttävää lukea taitava kaunokirjallinen teos ( kahden kuivahkon asiapitoisen jälkeen ), missä kuviteltua tarinaa ympäröi realistinen luonto ja eletty historia. Kertomus tosin sijoittuu Kreetan vuoriston autioituneeseen, kuvitteelliseen Pneuman ( henki ) kylään, jollaisia todellisuudessakin on. Ja niillä kylillä kullakin on omanlaisensa henkensä, sielunsa.
Aasi Pyhä Eufemia Kaikkienylistämä Khalkedonilainen
Tässä kylässä asuu vielä yksi ihminen, vanha nainen, vuorimummo Agave koirineen, vuohineen, aasineen... Erään kerran hän löytää kylän liepeiltä pahoin loukkaantuneen nuoren naisen, Monikan, oppaan, löytönaisen. Hän saa loukkaantuneen vähitellen virkoamaan. Näiden kahden naisen suhteen kehittymistä Snellman kuvaa asteettain raottaen vaihe vaiheelta jättäen jotakin myös kertomatta.
Kaikkien toiveiden kylä sijaitsee autioituneen kylän alla luolastossa, joka on toiminut kylän pakopaikkana moninaisia vihollisia vastaan ja jota Agave on viimeiseksi jäljelle jääneenä ylläpitänyt. Monika pääsee tutustumaan kylän historiaan ja tuntee vähitellen liittyvänsä osaksi sitä, kunnes on kypsä palaamaan "omaan" maailmaansa peruuntumattomasti muuttuneena.
[ Tämä alusta, Blogger, tekee taas mitä haluaa teksteilleni, vaikka on päivittänyt - väkisin - uusimpaan versioonsa!! ]
