Näytetään tekstit, joissa on tunniste remonttia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste remonttia. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Takkahuone

Pieni unelma: takkahuone - no, edes kummoinen kaminakammari - voisi olla mahtava.



Runsas kymmenen vuotta sitten purin vanhan verstaan lattian suunnitelmissani takkahuone. Sitten hommasin rimat lattialle ja jätin projektin lepäämään.

3. 9. 2018 :

   

4. 9. :

 

5. 9. :



6. 9. :

  

Apureita tarvittiin, tietenkin. [ linkki: Helmi ja Ilmi ]

  

  

Vanha verstaan ovi sai uuden ilmeen. Vanhoista laatoista takanpohjan sommitelma.

  

Ja näistä rapuista pieni takkanen nokkakärryillä höyhenenkevyesti alas.

  

Sain kourallisen ruuveja purettuani kamiinan pakkauksesta. Sitten alkoikin hymy hyytyä, kun tuli kova paikka eteen: reikä muuriin, ettei tule yllättäen savupirttiä.



Nyt tarkkana - osuuko hormiin oikealla korkeudella. Mattotekniikka auttoi raskaan romuluksen siirtelyssä.

  

  

Olisin toivonut vähän kariesta tuohon reikään, mutta eikun tervettä, kovaa tiiltä tuli porattavaksi.

  

Pora, kirous, tuurna, sadatus, vasara, manaus... tulihan se siitä läpi harmaan/punaisen kiven. Nuohoojalle asensin nokiputken. Rapparin hommat ei kauheasti innosta ( suju ), kun taas maalarimestarina on mukava hääriä.

  
   

Ja sitten listatkin paikoilleen.



Ja vihdoin ennen ja jälkeen-kuvat ( 3. 9. - 25. 9. 2018 ):









30. 9.
Luulen, että saunakamari on sittenkin parempi - takkahuone kuulostaa liialliselta pienen kaminan vaiheilla. Kuukausi siihen meni. Nyt nautitaan!


  



Pientä dekoreerausta ja kalustamista ajan kanssa.


torstai 6. syyskuuta 2018

Työnohjaajat

  

Aloittamista vaille valmista
jo varmaan kymmenen vuotta,
kuin koittaisi kultaa malmista,
me ei suunnitella suotta.

Sekavaltahan se näyttää,
jos katsoo maallikon silmin.
Kun mielikuvitusta käyttää,
näkee lattiasta filmin. 



- Kieli keskelle suuta,
  kun on aikeissa sahata puuta.
  Tarkkana nyt! Menee vinoon!
  Taas hukkapalan teet pinoon.


- Kohta taitaa kopsahtaa
  ja peukalosi poksahtaa!
  Ja kynnestä tulee musta,
  et usko sen vaikutusta.



- Onhan se hyvä, sorkkarauta.
  Minä turvautuisin lekaan.
  Johan mokaat niin kuin nauta,
  väättyri, ei tottelekaan.


- Kaksin käsin tarttui poraan,
  Papan ote tutisee.
  Kaiketi se osui soraan,
  kun niin kovin rutisee!



- Ai kun tuli siisti,
  opastimme hyvin.
  Vaikka Pappa kiisti,
  tyytyväisyys syvin.


Nyt on aika huilata
ja nautiskella työstä,
hiki otsaltansa kuivata
ja roskat kuiluun syöstä.


tiistai 21. elokuuta 2018

Kun Pappa kuistin katolle jumiin juuttui



Trala-lallaa!
Papparaista laulattaa
ja kovasti maalattaa.



Turvavarusteina vanhan tasapaino,
ynnä  tikkaat vakaat konstikkaat.



Kesken touhun jotain kolahti,
Pappa pensselillä vielä sutaisi.
Tikkaat alemmaksi holahti,
ehkä mestarikin vähän hutaisi.



- Täältä ei voi alas hypätä,
taitaa Pappa siellä tuumita.
Älynystyröitä täytyy nypätä,
ettei tule kohta ruumiita.



Jalka laudalle on veivattu.
Mahtuneeko tuosta sisään?
Ketteryys on toki heivattu,
vuodet kömpelyyttä lisää.



Minä maisemia kahtelin,
sitten kuulin rumaa ääntä.
Havaitsinpa Papan ahterin,
tuskin sieltä ärräpäätä.

  

Eipä meinaa ruoto taipua,
oli Pappa ennen notkea.
Muisto nuoruudesta alkaa haipua.
- Pitikö ikää tähän sotkea!



- Selvisinpäs tästä,
  kattopälkähästä!



Isoäidin ukaasi:
- Pysyt siinä lavittalla,
  kutimen saat mukaasi!
  Kiipeilystä kiitän vittalla!