Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.
Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maasta. Merkitse karttaan.
Paikka kaikelle
Mistä tavaratulva syntyy ja miten se padotaan ( 2019 )
Ryhdyin siis toimeen, vaimon haasteeseen, ottamalla käteeni hänen ojentamansa vihjeen. Mitä Suomessa koronan keskellä jonkinasteisessa karanteenissa voisi tehdä? Voisi alkaa siivota nurkkia kamoista. Ja siihen hommaan näköaloja ja ideoita tarjoaa tämä kirja.
Kyseessä ei ole mikään kikkakokoelma, vaan kirjoittaja on paneutunut asiaansa perusteellisesti aina teollistumisen ja tavarantuotannoin kehittymisestä ja vaikutuksista nykyajan tavaranhaalimisideologiaan. Ymmärrettäväähän on, ettei kotien tavaranhallinassa ollut ongelmaa ennen kuin tavaroita alettiin tuottaa paljon ja halvalla - sitä ennen ylimääräisiä tavaroita ei ollut, oli vain tarpeellisia.
Aallon mielestä kodin toimiva järjestys muodostuu kolmesta osatekijästä:
- Tavaroita on sopivasti
- Tavaroilla on paikat
- Tavarat laitetaan paikoilleen.
Selkeää! Yksinkertaista! - Mutta ei niin helppoa, Kirja käy lävitse noita teemoja kodin eri paikoissa eteisestä ullakolle.
Omalla kohdalla vaikeinta on varmasti tavaroiden määrän karsiminen sopivaksi. Valitettavasti omistan kaksi omakotitaloa, kolmannesta kolmanneksen ( perintönä ) sekä kerrostalokaksion. Viimeksi mainittu on hankittu viimeksi, ja sen kalustaminen on menossa. Sinne on mukava mennä, koska siellä ei ole liikaa tavaraa. Haluamme pitääkin tilanteen sellaisena ja luopua lopulta omakotitaloista. Mutta miten valita pois luovutettavat esineen ja mitkä jäävät.
Valitettavasti tavarat eivät ole vain kylmiä esineitä, niillä on "sielu", ne kertovat yleisesti ottaen millaisia minä ja vaimoni olemme ihmisinä, millainen on statuksemme, ja erityisesti kullakin esineellä on rooli meidän elämänkerrassamme. Joillakin perintöesineillä jopa edellisen sukupolven tarina kerrottavana, ja jotkut muistuttavat meitä ajasta, jolloin lapset vielä asuivat kodissamme. - Tämän tyyppisiin pulmiin kirja antaa näkökulmaa.
Yritän noudattaa tavaranhävittämisprojektissani kirjan/Aallon neuvoja. "Tee omien voimien mukaan...mieluummin paloittele urakka tavaryhmien mukaan... Aloita varsinainen raivaaminen luomalla neljä lajitteluosastoa. 1. Roskat, 2. Lahjoitukset, 3. Myytävät ja 4. Muualle kuuluvat. ( roskapusseihin tai pahvilaatikoihin )
Ja vielä: "Päätä heti, mikä on kunkin tavaran osoite."
Näin menetellen olisi syytä käydä kaikki huoneet läpi.
Keittiötä kuvatessaan itseään ammattifeministiksi luonnehtiva Aalto etenee kauas naisen aseman kehittymiseen nykyaikaan asti. Tasa-arvoa ei ole vieläkään näkyvissä, se on myönnettävä. Korkeintaan "miehet osallistuvat kotitöihin, naiset tekevät niitä".
Paikkakysymyksessä hänellä on myös neljä huomiota:
1. Useimmin käytetyt tavarat käden ulottuville, 2.Karsi tavaran siirtelemiseksi tarvittavat vaiheet, 3. Rajaa säilytystila ja 4. Unohda hukkatila ( hyllyllä neljännes voi olla tyhjää ).
"Järjestyksen pitää olla niin yksinkertainen, että lapsikin osaa noudattaa sitä."
"Järjestys on hyvä piika, mutta huono emäntä." ( renki/isäntä? )
Toivottavasti kirjan opetusten kannustamana saan muutosta aikaan. "Kun varastot siivoaa, hyvä energia lähtee virtaamaan ( Feng shuita ).
No, olen tähän järjestelyteemaan joutunut tutustumaan ulkokohtaisesti aikaisemminkin: Konmarituslinkki tässä
sekä omakohtaisesti: Sadepäivälinkki tässä
Ja tavaroiden säilyttämisestä ja loppuun asti käyttämisestä linkki tässä.
Mutta järjestelmällisyydessäni on ollut usein jojo-liikkeen piirteitä - ylä- ja alamäkeä.
Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää
Taito tehdä kuolinsiivous ( 2018 )
Kuolinsiivoussana on vähän puistattava, mutta itse asiassa kyse on samasta asiasta kuin edellisessäkin kirjassa. Pitää siis hoitaa omat turhat tavarat pois nurkista ja tehdä elämästä helpompaa. ( Ellei sitten ole kyse jonkun toisen kuolinpesästä. ) Miten se tapahtuu, onkin toinen juttu.
Meillä on tulevaan kaksioon muuton takia kuolinsiivous/tavarankarsinta ollut vähitellen vireillä puolisen vuotta. Kaksioon on kuljetettu kalusteita vanhoista kodeistamme niin, että siellä on vielä väljän mukavaa, pientä fiksausta enää seinille ripustettavien juttujen suhteen. Mutta lopusta kamasta olisi päästävä eroon. Siihen Magnussonin kirjasta löytyy ideoita.
Hän suosittelee aloittamaan kellarista ja ullakosta sekä eteisen ja vaatehuoneen komeroista. Kun aloittaa karsimisen, kannattaa aloittaa helpoista, tavaroista joihin ei liity tunteita. Aloittaa voi myös vaatteista, luokitella poisheitettävät, kierrätettävät, mahdollisesti kirpputorille myytävät ja käyttöön jäävät.
Yksi ensimmäisistä keinoista, joita hän käytti huonekalujen suhteen, oli huutokauppa-ammattilaisten käyttö. Meidän huonekalumme ovat pääasiassa vahoja, kuluneita, osa tyylihuonekaluja, joita nykykoteihin tuskin huolitaan.
Hyvä olisi kysyä lapsilta ( lapsenlapsilta ), mitä he haluaisivat ottaa. On järjestöjä, jotka saattavat ottaa lahjoituksia vastaan.
Magnusson suosittelee pienempään asuntoon muutettaessa ( juuri kuten mekin ), ettei tehdä sitä kiirehtien, vaan rauhassa omaan tahtiin itseään uuvuttamatta. Hän kehottaa pitämään kuolinsiivousta aivan arkisena puuhana, mikä tekee elämästä lopulta helpompaa ja rennompaa.
