Viikon 7 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Näinä aikoina, kun pakkanen kurittaa meitä kurikkalaasia, vaikka aurinko helottaa helmikuun hohtavilla hangilla, on ollut tapana haaveilla kesästä ja kesämatkasta - Kreikkaan. Mutta nyt jää matka tekemättä. Hyvä niin. Ei ilmasto pilaannu.

Silti olen haaveillut Kreikasta lukemalla Homerosta. No, en suorastaan, vaan käännöstä Odysseuksen seikkailuista. Jos se nyt sitten oli Homeroksen kirjoittama, epäilijöitäkin on.

Ilia ja Odysseia on suomennettu jo 1900-luvun alkukymmenillä. Koska Osmo Pekonen vertailtuaan eri aikakausien käännöksiä toteaa: "Sadassa vuodessa suomen kieli on - - köyhtynyt ja suomalainen sivistys madaltunut niin paljon, että nykylukijan on vaikea saada selvää Mannisen runoilemasta antiikin jumalten maailmasta", katsoin matalaotsaisena paremmaksi lukea proosamuotoisen nuorisolle tarkoitetun Walter Copland Perryn kertomuksen, jonka Taisto Kannel on suomentanut 1987.

Hommahan lähti liikkeelle vanhasta kunnon "kerro-kerro-kuvastin-kohtauksesta" eli riidasta jumalattarien kesken kuka on kaunehin. Ja Paris, tuo typerä prinssi, valitsi väärin Afroditen kauneimmaksi. Afrodite oli luvannut Parisille lahjukseksi maailman ihanimman naisen, joka sattui olemaan Helena, naimisissa Spartan Menelaoksen kanssa. Niinpä siitä suoriutuivat Paris ja ihana Helena Troijaan, mistä syystä Menelaos kataantui verisesti. Ja sotahan siitä syntyi.

Sparta sijatsee nykyäänkin Peloponnesoksen niemimaalla, Morean alueella. Olenpa päässyt käymään siellä päin. ( Tässä linkki! )

Ja samoilta seuduilta lähdettiin nykyaikana taas Turkin suuntaan tappelemaan Kreikalle itsenäisyyttä. ( Tässä linkki! ).

Troijan sota oli kaamea, sodat aina ovat, eikä ratkaisua tuntunut löytyvän. Sitten Spartan pojat olivat vetäytyvinään, mutta tarjosivat troijalaisille suuren puuhevosen läksiäisiksi. Tämä oli se kuuluisa trikki, jota nykyajan hakkerit käyttävät ujuttaessaan hankaluuksia viattomassa paketissa. Hepan sisällä olevat sotilaat pääsivät Troijan muurien sisälle ja panivat paikat palasiksi. Rikkaudet ryöstettiin, Helena meni Menelaoksen kanssa kotiin elämään elämänsä onnellisena loppuun asti. Mutta Odysseuksen paluu olikin ihan oma tarinansa.

Taisteluista kuvataan myös, miten Paris surmasi Akhilleuksen tähtäämällä kantapäähän. Ja niin me saimme jokainen oman heikon kohtamme, Akhilleen kantapään. Akhilleen äiti-parka oli pidellyt Akhilles-vauvaa kantapäästä kastaessaan hänet Styks-virrassa. Ja minä saan tilaisuuden kehua kahlanneeni tuossa virrassa. ( Tässä linkki! )

Odysseuksen paluu oli yhtä söhellystä vaikeuksista vaikeuksiin, laiva- ja miestappioita. Jumalatkin asettuivat häntä vastaan, ylijumala Zeus etunenässä.

Jo heti ensimmäiseen saareen piti mennä ryöstelemään, mutta miestappioita tuli ( kikonit ). Seuraavassa paikassa tarjoiltiin huumausaineita ( lootuksensyöjät ), mutta tunnetuimpia kohtauksia lienee kyklooppien maan tapaus, jossa Polyfemos-kyklooppi harvensi Odysseuksen joukkoa popsimalla heitä ruoakseen. Vasta kun Odysseus miehineen sai puhkaistuksi kykloopin ainoan silmän, pakeneminen tuli mahdolliseksi.

( Kuka oli Polyfemoksen uhri? Sanaristikkovihje! Vastaus. Akis. )

Seuraava saari oli kaikkien tuulien kuninkaan Aioloksen. Olisikohan ollut nykyinen Mykonos? Siellä tärväytyi kuukausi pidoissa. Lähtiäislahjaksi he saivat pussillisen tuulia, mitkä utelias miehistö vapautti Odysseuksen nukkuessa. Ei siitä hyvä seurannut. Kotisaari Ithaka jäi kauas taakse.

Vielä onnettomampi oli kohtalo jättiläisten saarella, missä Antifades pisteli yhden miehistä poskeensa. Jättiläiset paiskoivat kivenmurikoita matkamiesten laivoihin, vain Odysseuksen laiva selvisi.

Sitten olikin noita-Kirken vuoro. Hän muutti miehiä sioiksi, jotka Odysseus sai vapautetuksi Hermes-jumalan antaman yrtin avulla. Kirken neuvosta Odysseus matkusti Manalaan, Haaden kosteaan kartanoon, missä tapasi tietäjän ja äitinsäkin sielun.

Tietäjä kertoi Odysseuksen pääsevän miehineen kotiin, jos malttavat olla tappamatta Helioksen karjaa matkallaan. Tappoivat tietysti!

Ennen sitä Kirke antoi heille suotuisan tuulen. Seuraava vaikeus olivat seireenit, jotka lumoavat äänellään. Miehet panivat vahaa korviinsa välttyäkseen kuulemasta, mutta Odysseus sidotti itsensä mastoon kuullakseen heitä.

Yhä pahempaa edessä: liikkuvat kalliot, joiden välistä lintukaan ei lennä sekä kammottavat Skylla ja Kharybdis; Skylla joka luolastaan pyydystää kulkijoita, Kharybdis pyörre, vedennielijä. Miestappio oli kuusi urhoa.

Ja kun tästä selvittiin, Helioksen karjan teurastus aiheutti Zeuksen vihan, ja loput miehistä sekä laiva tuhoutuivat. Vain Odysseus selvisi nipin napin.

Lopulta ihanahiuksinen nymfi Kalypso onki hänet ajelehtimasta saarelleen ja piti häntä luonaan seitsemän vuotta. Vihdoin jumalten mieli muuttui, ja Odysseus sai luvan palata kotiinsa. Kalypso antoi suotuisan tuulen puhaltaa Odysseuksen lautalle.

Mikään ei suju aivan suoraviivaisesti Kreikassa, ei tämäkään matka vielä valmis ollut. Poseidon, suuri maanjärisyttäjä, ei ollutkaan vielä leppynyt, vaan kaatoi Odysseuksen lautan. Hän joutui taas lillumaan meressä pari päivää, ennen kuin ajautui rantaan. Tarvittiin kaksi jumalatarta, Ino ja Athene, auttamaan hänet kuiville fajakien maahan. Siellä suloinen Nausikaa otti hänet ystävällisesti vastaan. Fajakit juhlivat monta päivää, kunnes varustivat Odysseukselle nopean laivan, ja kuljettivat hänet runsaine lahjoineen ja aarteineen kotisaarelle.

Vaan kotonapa Ithakassa olivat menossa orgiat. 

( Ihan varmaa ei ole, että se oli nykyinen Ithaka, saattoi olla viereinen Lefkaskin, jossa olen käynyt. ) 

Odysseuksen vaimolla Penelopeialla oli siellä kestittävänä kosijoita, Odysseuksenhan luultiin kuolleen.

Harmaasilmäinen jumalatar Athene muutti Odysseuksen vanhentuneeksi ryysyläiseksi, jota kukaan ei tuntenut. Hän meni taloonsa aiheuttaen hämmennystä, mutta kreikkalainen vieraanvaraisuus salli hänen tulla. Tämä vieraan kunnioitus on vallalla nyky-Kreikassakin.

Penelopeia sanoi valitsevansa kosijoista sen, joka pystyy jännittämään Odysseuksen jousen ja ampumaan sillä nuolen kahdentoista kirveen silmän läpi. Kukaan kosijoista ei siihen pystynyt. Silloin tuli ryysyläisen vuoro. Pilkkahuutojen kaikuessa ryysyläinen astui esiin, ja Athenen palauttaessa Odysseuksen muodon ja voimat, jännitti helposti jousen ja ampui tarkasti kirveensilmien läpi.

Ja Odysseuksen kosto oli ankara ja verinen. Niin Odysseus ja Penelopeia saivat jälleen toisensa. Sen pituinen se. - Olipa melkoista sekoilua!

( Ehkäpä näiden muistiinpanojen avulla pystyn palauttamaan tarinan mieleeni, jos unohdus valtaa ullakkoni. )