Tarkastelkaamme nyt ihmisen elämän kaarta – ensin neljällä, sitten
kahdella, lopuksi kolmella jalalla kulkien. Perusmuuttuja , jonka varassa
tallustamme eteenpäin ajassa, on tietenkin jalkaterän pituus eli kengän koko.
Vastasyntyneen jalkaterä on noin 8 – 10 cm pitkä vastaten kengän kokoa 15
- 16 ( EUR ). Yksivuotiaalla kenkä on suunnilleen kokoa 22. Tässä vaiheessa
pääsemme tarkastelemaan diagrammimme kuvaajaa.
Kuten kuvaajasta näemme, ihmisen alkutaival on haihattelua irti maasta
satujen maailmassa. Mutta pudotus on aika jyrkkää. Kymmenen vuoden iässä kengän
koon ja ikävuosien suhteen kuvaaja alkaa oieta kohti tylsää aikuisuuden
alakuloa. Ensin menetetään usko joulupukkiin, sitten muihin aikuisten
virittämiin satuihin; mainoksien lumo säilyy kauppamiesten riemuksi pitkään.
Mikään ei säily ikuisesti. Lähestymme vääjäämättä vaihetta, jossa kengän
numero ja ikävuosi kohtaavat. Tämä aiheuttaa monasti tiedostamatonta levottomuutta ja
ahdistusta. Kyseessä on keski-iän kriisi eli viidenkymmenen villitys. Moni
nerokas, luova ihminen on keksinyt tähän lykkäystä: hankitaan suuremmat kengät.
Esimerkiksi Charles Chaplin, klovnit, Leningrad Cowboys-porukka sekä meksikolaisten Guarachero bootsien
käyttäjät jne. Näin saadaan käyttämämme kuvaaja pysymään tason 1 yläpuolella pitempään
ja keski-iän kriisi lykkääntymään hamaan tulevaisuuteen. Jossakin vaiheessa
peli menetetään kuitenkin, ja uppoaminen kohti vanhuuden höperyyksien
syvänteitä alkaa.
