Näytetään tekstit, joissa on tunniste Donna Leon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Donna Leon. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. syyskuuta 2021

Viikon 36 / 2021 kirjakassi

 



Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.






Georges Simenon:  Pikku pyhimys  ( 1965, suom. 1978 )


Herkällä kädellä, mutta syvältä, kirjaava kuvaus 1900-luvun alun köyhän pariisilaisperheen elämästä. Perheeseen kuuluu äiti, jolla on useita eri-ikäisiä ja -luonteisia lapsia eri isistä. Lasten kohtalot poikkeavat dramaattisesti. Päähenkilö on kuitenkin jossakin määrin autistiselta vaikuttava Louis, joka ei kysy mitään, joka ei osaa sanoa mielipiteitään mistään, joka ei puolusta itseään - ei syytäkään ketään, mutta joka tiedostamatta tarkemmin imee vaikutteita ympäristöstään ja kokemuksistaan muodostaen niistä kuvia.

"Hän taas olisi halunnut todellisuuden itsensä, sellaisena kuin hän sen näki tai oikeammin sellaisena kuin miksi todellisuus sommitteli itsensä hänen mielessään, ilman että hän itse puuttui siihen."

Sen kummemmin suunnittelematta hän ajautuu maalaamaan, mistä muodostuu lopulta hänelle elämänikuinen intohimo ja ammatti. Vanhana kuuluisana miehenä häneltä tiedustellaan, millaisena hän näkee itse itsensä. Iloinen, ujo vastaus on: - Pienenä poikana.


Taas ajeltiin Padasjoelle:




Matthew Costello, Neil Richards:


Cherringhamin mysteerit 15:  Yksi askel harhaan 


Rakennusmies Dylan McCabe on ehkä vaikea luonne, mutta työkaverien pitämä reilu mies, joka osaa työnsä, juo oluensa kuten muutkin, on taipuvainen uhkapeleihin ja - on naisten suosiossa. Hämärissä oloissa hän putoaa telineiltä ja saa surmansa syöksyttyään rautaromujen joukkoon. 

Sattumalta työmaalla hiippaillut mies, Jackin naapuri, näkee tapauksen ja sen, ettei se tainnut ollakaan onnettomuus, vaan murha. Niin Jack ja Sarah saavat taas suorittaa tutkimuksia, jotka lopulta paljastavat syyllisen.  


Cherringhamin mysteerit 16:  Ratkaiseva ristikko

Sanaristikkojen ratkaisijana mielenkiintoinen. Sinänsä yksinkertainen juoni ( onhan tämä sarjatuotantoa ) kuvaa kuolleen miehen testamentin toteuttamista. Mies oli jossakin määrin salaperäinen paikkakunnalla. Paljastuu että hän on toiminut kylmän sodan aikana vakoilijana, agenttina ja toisaalta työstä luovuttuaan kerännyt miljoonaomaisuuden, josta paikalliset eivät tienneet mitään.

Testamentti on ehdollinen: miljoonat saa se, joka pystyy ratkaisemaan annetun sanaristikon. Jack ja Sarah on kutsuttu valvomaan toimintaa.

Epäilys herää, ettei mies ollutkaan kuollut luonnollisesti. Tutkijat järjestävät ansan, jotta saisivat todisteet - ja onnistuvat. Niinpä omaisuus menee rikollisilta sivu suun.




Donna Leon:   Ajasta ikuisuuteen ( 2001 )


Tässä Brunetti-kirjassa tutkitaan kirkon vanhainkodissa tapahtuvia väärinkäytöksiä, jotka entinen nunna Maria Testa tuo Brunettin tietoisuuteen. Asiaa tutkitaan, koska muutakaan kiireellistä ei satu olemaan vireillä ja koska Brunettin äiti on myös vastaavassa vanhainkodissa. Mitään näyttöä ei tahdo löytyä, kunnes tapahtuu murha ja Maria Testa yritetään murhata. Jäljet johtavat kirkon piirissä toimivaan järjestöön Opera Piaan, jonka edustaja, pappi, on onnistunut yllyttämään "hengellisenä neuvonantajana" fanaattisen ( mielisairaan ) naisen tekemään mm. isänsä murhan, jotta hänen testamenttivaransa ohjautuisivat järjestölle. Apulaispoliisipäällikkö Patta tekee kaikkensa estääkseen Brunettin toiminnan, mutta Marian Testan uusi murhayritys saadaan kuitenkin estetyksi, ja hullu nainen paljastetuksi. Opera Pian verkosto toimii eikä naista saada tuomituksi.


perjantai 6. maaliskuuta 2020

Viikon 10 / 2020 kirjakassi



Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.


Vaimo heitti haasteen tälle vuodelle: Pitää lukea joka kuukausi, vähintään yksi, jonkun Nobel-palkitun kirjailijan teos eri vuosikymmeneltä. Ei niitä aikajärjestyksessä tarvitse lukea. Vaikeuksia voi tulla vanhojen kirjojen löytämisessäkin, mutta yritetään.


Donna Leon:    Tuntematon ihailija   ( 2015, suom. 2017 )



Edellisen kassin Elias Canettin painavan ( rasittavan ) urakan jälkeen otin jotakin helppoa, sujuvaa ja rentouttavaa. Niin kuin  venetsialaisen komisarion, Guido Brunettin, maailmaa kuvaileva tarina. Kuulu sopraano joutuu Venetsian oopperassa vieraillessaan salaperäisen stalkerin vainoamaksi - osansa saavat myös hänen kanssaan tekemisissä olevat henkilöt. Brunetti vaistoaa asioiden yhteydet ja signorina Elettran tavanomaisella avustuksella ratkaisu löytyykin. Lopussa kirjailija helpottaa työtään antamalla syyllisen suistua kuolemaansa. Sen pituinen se!


  Guido Brunetti



Andrei Kurkov:  Kuolema ja pingviini  ( 1996, suom. 2006 )




Vaimo löysi tämän jostakin kirjakasoistamme ja työnsi minulle luettavaksi.  Se sopi hyvin, sillä kirja sijoittuu Ukrainaan, mikä on tietysti viime vuosina tullut tapahtumistaan surullisen kuuluisaksi.
Kirjassa kuvataan toimittajaressukan, Viktorin, vaiheita. Hän tulee hankkineeksi eläintarhasta "poistettavan" pingviinin, Mišan lemmikikseen. Miša aiheuttaa hänelle päänvaivaa alakuloisuutensa vuoksi, joten hän joutuu syventymään pingviinien elämään tarkemmin. 


Leipätyökseen Viktor kirjoittaa lehteen muistokirjoituksia kuolleille politiikoille tai muuten merkittäville henkilöille - tai oikeastaan jo ennakkoon vielä eläville. Tässä toimessa hän tulee havainneensa, että ennakkoon muistokirjoituksen saaneita alkaakin yllättävästi kuolla. Näin hän joutuu mukaan toimintaan, mikä haiskahtaa vahvasti rikolliselta alamaailman hankkeelta.


Eräs epämääräinen henkilö tuo tyttärensä Viktorille hoitoon ja katoaa siksi "kunnes pöly laskeutuu". Viktor palkkaa lapselle hoitajan, ja niin hänelle muodostuu eräänlainen perhe, jossa Mišan lisäksi on nyt tytär Sonja sekä "vaimo/äiti" Nina.

Lapsesta Viktorilla ei ole kokemusta, onhan hän varsinaisesti yksineläjä.
"Outoa aikaa olla lapsi", ajatteli Viktor, "outo maa, outo elämä, josta ei tee mieli ottaa selkoa, tekee mieli vain selvitä, ei muuta..."

Sitten voimasuhteet muuttuivat. Lehden päätoimittaja tulee yllätysvierailulle. Käy ilmi, että nyt on päätoimittajan vuoro kadota siksi, "kunnes pöy on laskeutunut". Viktor käy toimituksessa hakemassa päätoimittajalle tärkeän salkun. Samalla hänelle selviää koko toiminnan idea: kirjoittamissaan ennakkomuistoteksteissä oli jo valmiiksi määrätty henkilön tuleva kuolemispäivä.


Tiedusteltuaan asiaa hän saa vastaukseksi:
"Kun saat tietää jotain, se tarkoittaa, ettei työssäsi eikä elämässäsikään enää ole mieltä."

Niinpä Viktor muuttaa aiettaan palauttaa Miša takaisin Etelämantereelle siten, että hän itse pakeneekin mafiaa sinne. Sonjalle ja Ninalle hän jättää viestin aikoen palata, kunnes "pöly on laskeutunut".

Kirja on dekkarimaisuudestaan huolimatta syvällinen ja tarjoaa kurkistuksen Ukrainan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen sekavaan yhteiskuntaan, aikaan ennen Venäjän väkivaltaisia pyrkimyksiä vaikuttaa hajottavasti Ukrainan länsimieliseen politiikkaan.




John Steinbeck:   Ystävyyden talo    
( Tortilla Flat 1935, suom. 1984 )



Nobel-palkinto 1962

Tarina sijoittuu Kalifornian rannikon vanhaan kaupunkiin, Montereyhyn, jossa päähenkilö asuu ja viettää laiskanhuoletonta, railakastakin elämää yhdessä samankaltaisten kavereiden kanssa. 
Palattuaan sodasta Danny sai kuulla isoisänsä kuolleen ja testamentanneen hänelle kaksi taloaan. Kuin iskusta Dannyn status muuttui köyhästä resupekasta, joka nukkui yönsä taivasalla metsässä, ylempään omistavaan luokkaan.

Kertomus tästä eteenpäin tuo mieleen vanhan venäläisen tarinan vaarin rukkasesta, minne vähän kerrallaan muutti lisää väkeä. Niin hivuttautuivat Dannyn ystävätkin vähä vähältä taloihin asumaan. Elämän tyyli säilyi silti ennallaan laiskotellen, juopotellen, joskus varastellenkin. Mutta toisaalta löytyi myös myötätuntoa ja avuliaisuutta, kun sitä tarvittiin.

Huolettomuudesta - huolimattomuudesta johtuen toinen talo poltettiin, ja kaikki ahtautuivat jäljelle jääneeseen. Jossakin vaiheessa Dannyyn iski depressio, mikä oli tuhota ystävyyssuhteet. Dannyn piristeeksi kyläläiset järjestivät valtavan juhlan, jossa juotiin, laulettiin ja tapeltiin ennen kokemattomalla tavalla. Juhlan lopulla riehaantunut Danny sortuu läheiseen rotkoon ja kuolee saamiinsa vammoihin. Se tietää myös ystävyyden talon ja tarun loppua. Se poltetaan myös.



Kirjaa lukiessa tulee ihmetelleeksi, miten taitavasti Steinbeck kuvaa tapahtumapaikan luontoa, miten hienovaraisesti hän näkee kaunista siinä, missä satunnainen katsoja huomaa vain rumuutta ja miten herkästi hän erottaa hyvyyttä siinä, missä tavallisesti nyrpistellään nenää pahuudelle.



tiistai 31. lokakuuta 2017

Lokakuiset

Lokakuun kirjasaalis on varsin uutta, pääasiassa tältä vuosituhannelta, mutta myös muutama vanhempi tuli kahlatuksi ( kuunnelluksi ). Näyttää siltä, että syksyisin luen vain rikoksista. Mukaan mahtui sentään satuja ja yksi vekkuli, lyhyiden, oivaltavien tarinoiden kokoelma ( Nopola ).









Antti Tuomainen: Parantaja, 2013

Kauhistuttavan realistinen, ilmastonmuutoksen tärvänneen Helsingin keskustan ympäristöön sijoittuva rikosromaani, jossa jännitys säilyy loppuun asti. Sujuvaa kerrontaa, ovelaa juonen kehittelyä.






Donna Leon: Kultamuna, 2015 ( 2013 )

Komisario Brunettin naapuristossa sattunut vammaisen miehen kuolema, itsemurha, vie hänet vähitellen tutkimaan tapausta varsinkin, kun käy ilmi ettei kuolleesta ole yhteiskunnan rekistereissä mitään merkintöjä eikä kuolleen äiti halua kertoa lainkaan asiasta.
   Tarinan edetessä avautuu näköala poliisilaitoksen sisäisiin peleihin sekä italialaisten yhteisöjen suhtautumisiin valtiovaltaan ja sen edustajaa poliisilaitosta kohtaan.







Mari Jungstedt: Viimeinen näytös, 2015 ( 2012 )

Taas sattui käteen sekava rikosromaani, josta en oikein pidä. Pieniälyiselle luonteelleni sopii paremmin selkeästi kerrottu tarina, johon ei sotketa päähenkilöiden perhe-, seksi- tai päihdeongelmia "syvyyden " luomiseksi. Tässä kirjassa oli lisäksi lomitettu kaksi eri kertomusta sekaisin, leikattu pätkittäin eri tutkijoiden ja uhrien näkökulmia sekavuuden varmistamiseksi. Jospa näin on saatu aikaiseksi ansiokas, syväluotaava teos, jota kriitikot ylistävät ( ? ).







Liza Marklund: Rautaveri, 2015

Onnettomuudekseni otin lukeakseni Annika Bengtzen-romaanisarja viimeisen ( 11. ) opuksen, jossa kulminoituivat Annikan elämän ja psyyken mahdottomat ongelmat ja ihmissuhdesekamelskat päätyen jonkinlaiseen "happyendiin". Sitä ennen ehdittiin kuitenkin kahden sarjamurhaajan toimesta toki tappaa Annikan sisar ja tämän mies ja muitakin - onhan kyseessä rikosromaani. Toivottavasti en törmää enää lomillani vastaaviin epäuskottaviin kauhulukemistoihin.






Lewis Carroll: Liisa Ihmemaassa, äänikirja, 2008 ( 1865 )

Oxfordin yliopiston matematiikan opettajan riemukas, kaikkia kaavoja venyttelevä, mielikuvituksellisen hauska tarina, mikä on kestänyt hyvin aikaa. Kuuntelimme sen vaimoni kanssa matkalla lentokentälle.







A. A. Milne: Nalle Puh rakentaa talon, äänikirja, 1991 ( 1928 )

Kaikkien rakastamien, lempeän inhimillisten satuhahmojen kertomuksia, joista viimeisessä Risto Reipas saa ystäviltään haikeat jäähyväiset jättäessään lapsuutensa satuvaiheen.
Kuuntelimme tämän autossa lomalta palatessamme.






Aili Konttinen: Marketta tulee kouluun, 1948

Aili Konttinen kirjoittaa raikkaan kuvailevasti pienen tytön, Marketan, elämän merkittävästä tapauksesta, kouluun menosta, ekaluokkalaisen vuodesta. Hän tavoittaa hyvin lapsen ajatusmaailman ja tuntemukset, olihan hän toiminut kansakoulun opettajana. Sadut ja kuvitelmat lomittuvat tosielämän kanssa. Kasvatukselliset ja tiedolliset tavoitteet piilottuvat taitavasti, ei-opettajamaisesti, tarinoiden yhteyteen.
   Kirja välittää luonnollisesti aikansa maalaisyhteisön arvomaailman. Kiltteyttä korostetaan päin vastoin kuin nyt seitsemän kymmentä vuotta myöhemmin. Pahat puheet ja ilkeydet takaavat huomion ja suosion julkisuudessa - huonoja malleja lapsille ja koululaisille.
   Kiltteyskasvatus ei valitettavasti Aili Konttisen osalta langennut otolliseen maaperään: hänen häiriintynyt,  entinen oppilaansa surmasi hänet traagisesti 1969.





Jorma Mäenpää: Hippa Hiippalakin kesäloma, 1954

Karijoen Viidan kansakoulun oppilaskirjaston kirja n:o 407 oli joutunut vaimoni tuomiolle siivottavaksi, poistettavaksi kirjahyllystämme. Päätin lukea sen ensin. Kelpo tarinoita satuikäisille luettavaksi. - Vanhemmat kai nykyisin vähemmän lukevat ääneen lapsilleen.
   Kertomuksissa on mukavasti kesää, taikuutta, seikkailuja, tonttuiluja, mielikuvituksen iloista voimaa. Sääli jos tätä ei enää kenellekään lueta. Opin uuden sanankin ( jota ei googlekaan tunne ): ilkipullikka, esim. uida ilkipullikkana eli alasti.
   Kirjan kuvittaja Helga Sjöstedt on tunnettu postikorttipiireissä ja tietysti Suomen myydyimmän lastenkirjan kuvittajana, Pikku-Marjan eläinkirjasta.






Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä, 2017

Tämä on jo toinen Nopolan kirja tänä vuonna, nyt uusin, jonka luin. Tyyli on sama. Hyvin itseironinen huumori värittää omakohtaisia lapsuus- ja nuoruusmuistelmia. Lyhyet tarinat käsittelevät monia eri aiheita nykyajan kummallisuuksista, esimerkkinä vaikka kuvitelma tavaratalon muuttumisesta hautauurnien säilytys- ja esittelypaikaksi statushierarkioineen.






Frances Fyfield: Pitkä uni, 2001 ( 1991 )

Virkistävä rikosromaani, jossa syyllinen paljastetaan heti alussa mielenkiinnon silti lopahtamatta. Päin vastoin kertomus etenee sujuvasti kohti jännittävää loppuratkaisua, henkilöt ovat uskottavia ja syyllisen käyttäytymisen analysointi todentuntuinen.





P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia, 2017

Kuun loppuun kevyempi kirja; kevyt sivumäärältään ja kevyt lyhyiden rikosnovellien takia. Tarinoiden juonet olivat kyllä ihan nokkelat ja viihdyttävät. Ja lyhyet jutut olivat sikälikin mukavia, että saattoi yhden luettuaan tehdä välillä muita hommia ja palattuaan ei tarvinnut pohdiskella harvalla päällään, mitä ihmettä viimeksi oikein tapahtuikaan. Uusi tarina, uudet kuviot. Kirjailijan romaaneissa raskas tyyli oli novelleissa nautittavaa.
    Sattumalta luin juuri sanomalehdestä kirjailija Antti Tuurin mielipiteitä dekkarikirjailijoista ja meistä dekkareiden lukijoista. Voin suositella:  ( Pohjalainen 28.10.2017 )