Olen joutunut mukaan kansainväliseen rinkiin. Tehtävänäni on toimia kuriirina. Noudan tietystä paikasta viestejä ja toimitan ne asianomaiselle henkilölle, joka toimii pomonani. Joskus saan myös viedä sanomia erääseen toiseen paikkaan, josta ne kuljetetaan muiden toimesta kohteisiinsa eri maihin.
Jännittävääkö? Ei, mutta mielenkiintoista. Vaimoni nimittäin harrastaa Postcrossingia, korttien lähettelyä tuntemattomille ihmisille ympäri maailmaa.
Mielenkiintoista ja opettavaista, joskus terapeuttistakin, joskus herättävää. En olisi ikinä kuvitellut olevani vintage-kamaa, siis fossiili.
Joulun alla Valko-Venäjältä 19-vuotias Victoria lähetti kortin, jossa kuvaili kaunista maataan. Erityisesti hän kertoi olevansa kiinnostunut vintage-tyylistä: vanhoista autoista, vaatteista, musiikista - aikansa suuruuksista, kuten The Beatles, The Doors, Jimi Hendrix... Vanhoista! Muka!
Elokuussa tuli Belgiasta 93-vuotiaalta Ireneltä varta vasten vaimolleni tehty kortti. Hän teki sen itse, sillä hän pitää korttien piirtämisestä ystäville ja sukulaisille. Siksipä hänen tyttärensä houkutteli hänet mukaan Postcrossingiin.
Hän on hyvin kiinnostunut luonnosta, eläimistä, vanhoista puista ja paikoista ja asioista, joista Suomessa olemme ylpeitä. Kaikkein kiinnostunein hän on meidän omasta elämästämme.
"Terveyteni on hyvä, mieleni on positiivinen ja toivon sen säilyvän niin. Sinulle ja perheellesi toivotan paljon onnea ja hyviä hetkiä yhdessä."
