Pitäisi olla kiitollinen, kun vihdoin vanha ja villi omenapuumme osoittaa satoisuuden merkkejä. Minulla on tapana kulkea puun alta puutarhamme äärirajoille toimittamaan puutarhuriasioita.
Sadon ansiosta oksa oli taipunut alemmaksi. Kun siitä tavoilleni uskollisena kävelin suoraryhtisen olemukseni mukaisesti reippaasti ohi, sain tuntea kallossani viiltävää kipua.
Raavas mies ei tuosta hätkähtänyt. Päätin kuitenkin varoa paikkaa takaisin tullessa. Muistinkin palatessani, mutta juuri sillä hetkellä kun olin turmapaikalla, naapurin rouva messusi jotakin lastensa kanssa, käännyin katsomaan - ja unohdin varoa.
Tuohtuneena kävin hakemassa sahan. Tässä mitään oksia ruveta kumartelemaan!
