Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.
Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.
Elisabeth Strout: Olive Kitteridge ( 2008, suom. 2020 )
Kirjan rakenne on rasittava, mutta mielenkiintoinen. Rasittava sikäli, että siinä kirjailija marssittaa esiin pienen paikkakunnan henkilöitä runsain määrin ( en tahdo pysyä kärryillä siitä keitä he ovat ja miten toisiinsa liittyvät ) ja mielenkiintoinen sikäli, että he kaikki jotenkin päätyvät päähenkilön, Oliven vaiheisiin. Näin Olivesta muodostuu vähin erin tarkentuva persoona ( aika kauhea akka ), joka on luonteensa vanki ja kärsii siitä.
Ehkä on parempi lukea Louisa Thomasin lyhyt arvio kirjasta Wikipediasta.
Juha-Pekka Koskinen: Helmikuun kylmä kosketus ( 2016 )
Kirjan tapahtumaympäristö on Hämeenlinna, mikä on kohtalaisen tuttu kaupunki. Ondotinkin mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää. Tiesin toki tämän olevan melko heppoisen yksityisetsiväkertomuksen, vaikka kirjailijan "varsinainen" kirjailijantyö tuntuu olevan kunnianhimoisempi.
Kaupunginjohtajan vaimo kääntyy yksityisetsivien puoleen kadonneen poikansa johdosta. Poliiseja ei haluta mukaan johtajan maineen vuoksi. Lunnasvaatimus esitetään ja rahat luovutetaan. Etsivät arvelevat rouvan olevan mukana juonessa miestään harhauttaakseen eroaikeittensa vuoksi.
Sitten mukaan lisätään hiukan hulluutta, hiukan erotiikkaa, hiukan väkivaltaa. Syylliset selviävät viimeisillä sivuilla, ja näin saadaan myyntimenestys vauhtiin.
Tyylikukkasia:
"Talven harmaa valo oli yhtä hilpeä kuin hengityskoneessa makaava keuhkosyöpäpotilas."
"Lumen saartama Rantakasino vaikutti yhtä viihtyisältä kuin hyljätty iglu."
"Aika liukui kuin valtava jäälautta ja työnsi armottomasti ihmiset rotkon reunan yli pohjattomaan kuiluun."
