Olen jo aikaa luopunut kissoista ja koirista perheenjäseninä. Vanhemmalla iälläni olen alkanut, paitsi sietää suhinoita ja tulla toimeen tinnituksen kanssa, kasvattaa korvamatoja. Vuoden ensimmäinen on tällainen, ehkä esittelen myöhemmin lisää:
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Olen jo aikaa luopunut kissoista ja koirista perheenjäseninä. Vanhemmalla iälläni olen alkanut, paitsi sietää suhinoita ja tulla toimeen tinnituksen kanssa, kasvattaa korvamatoja. Vuoden ensimmäinen on tällainen, ehkä esittelen myöhemmin lisää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti