Varhaisella iällä aloitettu kilpaurheilu saatta johtaa elämänikäisiin traumoihin. Vaimoni osallistui kansallislajiimme koulun ala-asteella ( kansakoulu ). Kun hän oli lykkimässä lylyjänsä maalia kohti, kilpailuja seurannut mies huusi pohjalaiseen tyyliin: - Äläkää ny jättäkö tuota häjyä flikkaa!
Tyttö suuttui moisesta puheesta. Hänkö muka häjy - pienin ja huonoin! Jatkossa hän keskittyi sitten muihin harrastuksiin.
Oma hiihtourani alkoi, kun isä kiikutti minut alle kouluikäisenä kilpailupaikalle. Minut asetettiin lähtölipun alle jonon ensimmäiseksi. Niinpä sivakoin pellolle tehdyn ladun ja tulin ensimmäisenä perille. Mahtavaa saada voittajana palkintolusikka!
Seuraavissa kilpailuissa en päässytkään matkaan ensimmäisenä enkä tietysti saanut palkintoa. Epäreilua! Siitä lähtien olen epäillyt kilpaurheilua vilunkipeliksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti