Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Kauden ensimmäinen kahvittelu Pyhävuoren Susiluolan edustalla. Mutta hyvänen aika likat! Tuollaisissa hepeneissä! Se on, kuulkaa, niin ottavaa tuo kevätilma! Lämmintä päälle! Ja linkakki paljasna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti