Koleassa sateessa kärvistellessä käy mielessä, että voisihan sitä kävellä sateessa miellyttävästikin, kuten viimeksi San Agustinissa keväällä. ( "Matkakertomus" täällä )
No jaa, tiedä häntä!
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Koleassa sateessa kärvistellessä käy mielessä, että voisihan sitä kävellä sateessa miellyttävästikin, kuten viimeksi San Agustinissa keväällä. ( "Matkakertomus" täällä )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti