Tämän talomme entisellä omistajalla, appiukollani, oli tapana virittää syksyllä iltojen pimentyessä kujalle valot. Jatkojohdot olivat kova sana, eihän sitä nyt sähkömiestä..! Tänään ryhdyin noudattamaan perinteitä.
Toinen valojuttu ovat haudan kynttilät. Veimme sinne lyhdyt, sähkökynttilät sitten marraskuulla. Kumma juttu: viime marraskuusta asti on tämä kynttilä palanut ja vieläkin jaksaa. Ehkä ostan sentään uudet patterit.
Joulukin on tuas paikas!
Ja tässä nuorten valoa synkkänä aikanamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti