Palatessamme aamuvarhaiselta kävelyltämme tuli kettu nurkalla vastaan. Se mietti: - Jos nyt lähden ukkoa karkuun, tuleeko karhu vastaan?
Jatkoimme ilman ketun häntää kainalossa, mutta kotona olikin jo kettu kuivumassa.
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti