Jokaisen itseään kunnioittavan ja kansaansa arvostavan henkilön tulisi ottaa osaa maansa luonnonvarojen runsaudensarven hyödyntämiseen. Älkäämme antako vierasmaalaisten kerätä metsiemme marjoja! Notkiskaamme polvemme, köyristäkäämme selkämme, antautukaamme hyttysten ja hirvikärpästen syötäväksi, väistelkäämme pelotta karhu- ja susilaumat ponnistellessamme sadonkorjuutyössä. Kärsittyämme "kirkkaimman kruunun" saamme ansaitusti painaa päähämme.
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Möhö - murujen kerääjä
Sivut
- Etusivu
- Sata kirjaa
- Helmi ja Ilmi
- Helmin ja Ilmin matkoja
- Helmi ja Ilmi Rodoksella 2017
- Helmi ja Ilmi postcrossaa
- Karpathos 2017
- Karpathos rhymes
- An alternative tour
- One typical morning on the island of Karpathos
- An ordinary afternoon on Karpathos Island
- Teneriffa 2018
- Nea Hora 2018
- Gran Canaria 2018
- Teneriffa 2019
- San Agustin 2025
- Liikenne
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ihana teksti! 😄 Mustikanpoiminta on juuri tuollaista – vähän kärsimystä, paljon sinertäviä sormia ja lopulta suuri palkinto. Puutarhan mustikkapensas kruunaa kaiken!
VastaaPoista