Eräänä syyspäivänä ajelin kotikylääni kohti. Tien vieressä peilityynenä levännyt järvi sai minut pysähtymään ja kävelemään rantaan. Tuulenvirettäkään ei käynyt. Ilma oli jotenkin sumuinen.
Minusta näytti, että metsästä asteli polkua pitkin rantaan vanha mies onki olallaan. Pipolakki oli hänellä päässään kuin tontulla. Ja muutenkin hän vaikutti peikkomaiselta.
Ukkeli kurottui rannassa vettä kohden tarkastellakseen kalastusmahdollisuuksia. Vesi oli mustaa eikä hän nähnyt muuta kuin kuvajaisensa. - Tuskin äijän nimi oli Narkissos; kreikkalaisessa tarinassa hän olisi ihaillut itseään ja muuttunut lopulta rannalla kasvavaksi narsissiksi. Luultavasti hän oli Jussi tai kenties Kalle karvaisesta naamasta päätellen.
Kun hän siinä toljotteli itseään, järven peiliin muodostui suuri särö ja pinnan alta nousi osittain esille ukon kaksoisolento. Ukko meni sanattomaksi, mutta järvi-ukko, kaksoisolento karjahti:
- Hahaa! Säikähditkö?
Ranta-ukko ei osannut sanoa mitään.
- Et taida tietääkään, kuka minä olen? sanoi järvi-ukko. - Minä olen sinun paha puolesi. Hyvä että satuit tulemaan juuri nyt tänne. Tämä antaa minulle tilaisuuden nousta tekemään kylässä ilkeyksiä - varasteluja, pelotteluja, paikkojen särkemisiä. Ja kuka saa syyt niskoilleen? Sinua niistä syytetään.
Tässä kohtaa saduissa haltija antaa kolme toivomusta, mutta koska sen lisäksi, että olen ilkeä, olen myös nuuka, annan sinulle vain yhden toivomuksen toteutettavaksi. Siis mitä toivot, ennen kuin lähden?
Ranta-ukko meni hämilleen, ei hän tiennyt mitä toivoa. Mutta sitten hänelle tuli mieleen:
- Toivon pohjoisen tuulen!
Samassa alkoi kylmä pohjoistuuli puhaltaa niin, että järven peili hajosi ja järvi-ukko vajosi aaltoihin. Lisäksi tuli niin kylmä, että pian veteen muodostui riitettä ja kohta oli koko järvi jäässä. Järvi-ukko jäi sinne jääkannen alle irvistelemään. Sekin näky hävisi, kun hiljalleen satava lumi armahtaen peitti maiseman.
Ranta-ukon kalansaalis jäi saamatta. Hän muisti kuitenkin polun varrella nähneensä kantarellipaikan, josta voisi emännälle viedä hyvän joukon. Kyllä maukas sienikastike aina laihan kalasopan voittaa.
Minulle tuli siinä rannassa kylmä. Katseeni kuitenkin kirkastui, ja huomasin ihmeekseni järven taas kirkkaana, sulana peilinä loistavan. Kiiruhdin autoni lämpimään ja ajoin nopeasti pois.
