Kuistin katselmus jatkuu. Iitan käsissä on laukkuja. niillä on oma historiansa.
Ne ovat vaimoni lapsuudesta. Hänen piti usein käydä Vaasassa silmälääkärissä, missä silmiin tiputettiin jotakin ainetta, mikä muutti pupillit suuriksi ja sen myötä näkymät lapselle käsittämättömän oudoiksi. Ihmisistä tuli pitkäkaulaisia soikeapäitä, mikä oli pelottavaa. Siksi hänelle aina ostettiin etukäteen jokin houkutin, esimerkiksi käsilaukku, jotta hän suostuisi lähtemään lääkäriin.
Lääkäri kiinnitti huomionsa lapsen laukkuun ja kommentoi:
- Sinä taidatkin olla vähän hienostelija!
Jyväskylässäkin käytiin silmälääkärissä. Sinne lapsi tuotiin "heftalla" korjatuissa laseissa. Lääkäri arveli:
- Kyllä tyttölapsella pitäisi olla kauniimmat lasit!
Nämä kokemukset jäivät elämään perheen kollektiiviseen muistiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti