Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Oli pieniä vaikeuksia valita joulusukat. Suvun eri ikäpolvia vaivaa perinnöllinen neuloosi, mistä johtuva sukkadynastia täyttää kaikki mahdolliset säilytystilat. Tässä pari esimerkkiä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti