Muutama päivä sitten virittelin vesi kielellä vanhaan hellaan "valakiaa". Letut maistuivat kyllä.
Mutta tänään emäntä patisti siivoamaan keittiön kaapin päällisiä; matala momma, kun on ei itse ylettänyt. Kun olin päässyt hellahyllyn kohdalle, katse kiintyi vanhoihin esineisiin.
Tuollainen silitysrauta oli minunkin lapsuudenkodissani, tämä on vaimoni peruja. Sitä kuumennettiin hellan päällä, kunnes se oli sopiva silitykseen. Ja kun se tietysti vähitellen jäähtyi, ei kun uudestaan hellalle.
Tähän nimenomaiseen rautaan liittyy tarina, joka sopii kerrottavaksi nyt joulun alla. Elintaso nousi myös meidän lapsuudessa - jotkut asiat sähköistyivät. Anopille ostettiin joululahjaksi sähkösilitysrauta, josta lapset tiesivät ja josta ei missään nimessä saanut hänelle etukäteen kertoa. Asia kuitenkin poltteli mielessä. Vaimon "velii" pystyi pitämään salaisuuden, mutta tämän verran hän paljasti:
- Kyllä minä tiedän, mitä pukki tuo äidille, mutta minä en kerro. Äidillä on jo sellainen, mutta siinä vahassa ei ole häntää!
Tässä kuvassa näkyy toinen pohjalaisista neuvotteluvälineistä - puukko on se toinen. Puntarilla selviteltiin monenlaisia painoasioita. Tällä esimerkiksi punnittiin suvun vastasyntyneet vauvat. Meidänkin esikoinen kietaistiin liinapussiin ja kiinnitettiin koukkuun. Kahvaa siirtämällä haettiin tasapainokohta, josta sitten punnittavan paino luettiin. ( 3 kg 700 gr ? )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti