Paapan verstaassa oli sorvi. Ja kun hän rupesi jotakin sorvaamaan, niitä tuli p a l j o n. Puutonttuja lymyilee vieläkin joulun aikaan monin paikoin.
Luulen että ne majailevat päivisin täällä.
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti