Hommattihin syksyllä komposti. Oli sen mukana ohojekiriakin - johonakin se on lymmys. Nakeltihin sinne sitten kaikenlaasta. Tänään aukaasin alaluukun. Hyh-hyh! Onkohan homees? Ainakin on märkä. Onkohan se hyvä?
Sitten toheloin lämpömittarin klasin.
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti