Ehei! Ei alkuunkaan niin kuin voisi ajatella! En aio viettää tänään aikaani terassilla kaljaa kitaten, en. Kyse on puutarhamme ruohottuneen terassin esiin kaivamisesta ja sen kalustamisesta.
Aloitin jo eilen kuokkimalla tiilet sammalista ja tänään laattojen raot heinistä ja voikukista ym. ym. Keltaisille kusiaisille tuli kusiset paikat, mutta en usko niiden silti muuttavan.
Vaikka ei siltä vaikutakaan, tämä on rantaterassi. Jokipahanen virtaa syvällä uomassaan. Ei edes kevät/syystulva ulotu terassillemme asti.
On vain ajan kysymys, koska rastaat huomaavat tilaisuutensa tulla ruikauttamaan valkoiset leimansa kalusteisiin. Onko se mielenilmaus vai reviirin merkitsemistä?
Tuon pöydän ostimme n. 50 vuotta sitten. Viime kesänä maalasin sen appiukon vanhasta varastosta löytyneellä Miranolilla komian punaiseksi, alkuperäisen väriseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti