Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Olen kuullut tipattomasta tammikuusta. Mutta kun katson ikkunasta, näen tippojen keskittyneen kesäkuulle ja tiistaillekin. Kesälomanviettäjät tykkäävät! Se sataa laariin, sanovat maanviljelijät. Mielipiteet vaihtelevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti