Hakee, hakee, eikä soisi löytävänsä? Kalaverkon paikkaajako? Ehkäpä niin, mutta myöskin jättipalsamin etsijä. Jokipakana, jonka varrella asumme, on ilahduttanut meitä. Sen rannoilta ampuu jättipalsami siemeniään tontillemme, se viheliäs vieraslaji. Ja niitä siemeniä tulee suunnilleen kourallinen kymmenenkin metrin päähän. Mitä tehdä? Etsiä taimet ja kitkeä!
Tämä yksinäinen piileskeli liiterin kivijalan juuressa.
Nämä kyykkivät pensasaidan alla.
Näitä piti kurkotella joenpenkalta hukkumisen uhalla.
Sitten, kun luuli kaikki jo löytäneensä, vielä sai saappaiden välistä todeta työnsä toivottomuuden!
Äkkäsin paikallisesta lehdestä, että poimimalla vieraslajeja, lähinnä juuri jättipalsameja ja lupiineja, voisi ansaita rahaa. Miksen voisi peltotilkkusellani ensin viljellä niitä. Nehän kasvavat hanakasti ilman lannoitteita ja maan muokkausta. Ja sitten vain kerätä pois, ja rahat plakkariin. Mutta tarkemmin luettuani, huomasin niiden budjetin olevan 3300 €. Ei kannata. Taas meni hyvä bisnesidea hukkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti