Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Taisin olla varaton, tuore ylioppilas, kun tämä poppoo vieraili Suomessa 1967. Näkemättä siis jäi, mutta kuulematta ei. Merkillisen paljon hyviä bändejä Briteistä kehittyi 1960-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti