Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Vastoin aikaisempaa päätöstämme menimme vaimon kanssa ryhmämatkalle, jossa tietenkin tapasimme vanhoja tuttuja. Ja palaute oli sen mukaista. Ikävä vain että aikojen päästä jälkeen päin tulee mieleen, mitä olisi pitänyt vastata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti