Sunnuntain toivotut kelat 14

 

Nina Simone oli monipuolinen, lahjakas laulaja ja säveltäjä. Ihonvärinsä vuoksi hän joutui kokemaan rasismia, mikä väritti voimakkaasti hänen tuotantoaan. Tämä laulu valittiin Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry-kokoelmaan.

Ikävä havaita, ettei paljonkaan ole muuttunut USA:ssa.

Rolling Stone-lehti arvioi Nina Simonen yhdeksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista laulajista.

Sunnuntain toivotut kelat 13

Neljänneltä kelalta löytyy vielä Eric Dolphy, jazzmuusikko, jonka arsenaalista löytyy erilaisia puhaltimia.

On the fourth reel, we also find Eric Dolphy, a jazz musician whose arsenal includes various inflatable instruments.

Sunnuntain toivotut kelat 12

Neljänneltä kelalta löytyy tunnetun folk-isän ( Woody ) tunnettu folk-poika Arlo Guthrie, joka jo nuorenena klopikkana aloitti esiintymisen. Itse tiedostin hänen olemassaolonsa Woodstock-elokuvan kautta. Menestystä riitti myöhemminkin.

Isä-Woody lauloi vasemmistolaisia protestilauluja, poika on vanhemmiten kannattanut oikeistolaisia, laajoja yksilönvapauksia ajavia republikaaneja.

On the fourth reel, we find Arlo Guthrie, the well-known folk son of the well-known folk father (Woody), who started performing as a young punk. I myself became aware of his existence through the Woodstock film. He had plenty of success later on as well.

Father Woody sang left-wing protest songs, the son has mostly supported right-wing, broad individual freedom Republicans.

Sunnuntain toivotut kelat 11

Barrel-house blues and boogie woogie vol. 2

 Jimmy Yanceylla oli vahva käsitys itsestään boogie woogien isänä, mutta moni muukin väitti keksineensä sen.

Jimmy Yancey had a strong opinion of himself as the father of boogie woogie, but many others also claimed to have invented it.

Champion Jack Dupree

Speckled Red

Henry Brown

Postikorttiperjantai

 Postilaitoksemme suuressa armeliaisuudessaan eli voiton maksimoinnissaan on sallinut jakaa perjantaina, yhtenä niistä kolmesta viikon jakelupäivästä, kirje- ja korttipostia. Odotukset ovat korkealla. Kyseessä on Postcrossing-harrastajan merkkipäivä, maailmalta saattaa tulla viestejä.  

Our postal service, in its great mercy, i.e., profit maximization, has allowed the delivery of letters and postcards on Friday, one of the three delivery days of the week. Expectations are high. It is a Postcrossing enthusiast's anniversary, messages may arrive from around the world.

Tästähän vain on kyse: lähetetään ja saadaan postikortteja maailmalle ja maailmalta. Tämä on vaimoni idea. Jotenkin hän sai minut mukaan - naisilla on keinonsa. Ja naamioidakseni osallisuuteni, otin agenteikseni kaksi nukkea. Saanko esitellä:

This is what it's all about: sending and receiving postcards to and from the world. This is my wife's idea. Somehow she got me involved - women have their ways. And to disguise my involvement, I hired two dolls as my agents. May I introduce:

Postcrossing-yhdistys antaa osoitteita, mihin lähetetään. Ja kun saan jotakin, raportoin täällä: Helmi ja Ilmi postcrossaa. Vaimon kortit löytyvät täältä: Flickr

The Postcrossing association provides addresses to send to. And when I get something, I'll report it here: Helmi and Ilmi postcrossaa. My wife´s cards can be found here: Flickr

Ihan mukavaa ajankulua, jos saa yhden tai kaksi kerrallaan. Oltuamme kolme viikkoa poissa kotoa, sain 16 korttia, vaimo sai kahdeksan. Meni kolme päivää korttien rekisteröintiin, siis ilmoituksiin, että vastaanotettu on, sekä niiden postauksiin blogiin.

It's a nice way to pass the time, if you get one or two at a time. After three weeks away from home, I got 16 cards, my wife got eight. It took three days to register the cards, i.e. to notify them that they had been received, and to post them on the blog.

Iltapäivällä selviää, kuinka meidän tänään käy!

We'll find out in the afternoon how we're doing today!

( Hyvin kävi, yksi kortti Kanadasta! )

(It went well, one card from Canada!)

Tohorustorstai

 

Tällä haavaa moon kaj niin tohoruksis, kun nua meirän melekeen naapurin poijat näytti ruattalaasille närhen munat voittamalla kaj siällä kisat. Ne on päässy framille spotivaaskin. On olo kun Suamen voittaessa jääkiakon maalimanmestaruuren. Kyllä kaj tästä voi vähä pröystäälläkki.

At this time, I was so happy when my neighbor's boys showed their talent by winning the championship there. They even made it onto Spotify's charts. It's like when Finland wins the ice hockey championship. Yes, I can brag a little about this.

Tämon niin passelia kuunneltavaa tähän maalimanaikahan, kun vaan joka paikas yritetähän riirellä ja tapella sanoolla somes ja kanuunoolla kentillä.  

This is so relaxing to listen to these days, when everyone is trying to argue and fight on social media and in the fields of guns.

Kiitollisuuskeskiviikko

 Vanha tätimme oli tunnettu kiitollisuudestaan, mitä hän osoitti kaikille mahdollisille asioille. Kiitollisuuden hän osoitti useinmiten yläkerran Kaikkivaltiaalle.

Mitä ihmettä se kiitollisuus sitten oikein on? "Kuukkelin" mukaan se on hyvin komplisoitu juttu. Kiinnostavaa on, että "kiitollisuutta osoittavista ihmisistä pidetään, ja kiittämättömiä halveksitaan".

Siksipä olen hyvin kiitollinen tänään keskiviikkona, että ei sada vettä, ei lunta, että ei myrskyä, ei tulvi, ei maa järise, eikä tulivuori purkaudu puutarhassani. Ja ennen muuta olen kiitollinen, että maatamme ei hallitse Trumputiini.

Our old aunt was known for her gratitude, which she showed to all possible things. She often showed gratitude to the Almighty upstairs.

So what the hell is gratitude? According to Google, it's a very complicated thing. Interestingly, "people who show gratitude are loved, and ungrateful people are despised."

That's why I'm very grateful today, Wednesday, that it's not raining, not snowing, that there's no storm, no flood, no earthquake, and no volcano erupting in my garden. And above all, I'm grateful that our country is not ruled by Trumputin.

Kiitollisuuteni raskaaseen taakkaan nojaten jatkan eteenpäin niin kauan kuin voin.

Leaning on the heavy burden of my gratitude, I will continue forward as long as I can.

Tinkaustiistai

 Asuntoyhtiömme kokouksessa vaha paikallinen lääkäri, kuultuaan nimeni, yltyi muistelemaan, miten Hokat ovat tunnettuja nuukuudestaan. Hän jopa yritti muistella sanontaa, joka ennen vanhaan kiersi sukumme nuukuudesta. Ei onneksi jaksanut muistaa enkä minä halunnut muistaa.

At our housing association meeting, the local doctor, upon hearing my name, started to recall how the Hokas are known for their extravagance. He even tried to recall a saying that used to go around in our family about extravagance. Fortunately, he couldn't remember and I didn't want to remember.

Mutta osoittaakseni perättömiksi moiset, puheet esitän tässä todisteet tuhlaavaisuudestamme, siis vaimoni ja minun:

But to prove such talk baseless, I will present here evidence of our extravagance, that is, my wife's and mine:

Kävimme naapuripitäjässä tutussa vaatekaupassa ostamassa housuja. Minulla oli jalassa farkut, jotka eräästä kymmenen vuotta sitten lopettaneesta liikkeestä ostin. Ihan hyvät vielä. Ostin niitä silloin kahdet, ei tarvitse jatkuvasti rampata ostelemassa. Nämä uudet ovat hienot, ostin niitäkin kahdet em. syystä. Kovan tinkaamisen ( = pluutaamisen ) seurauksena sain kaupan päälle vyön, mutta jouduin sitten vuorostani ostamaan puseron. Ihan turhaan!

Vaimo on tunnetusti nuukasta suvusta. Hän sai hädin tuskin ostetuksi yhdet housut ja paidan.

Ostelemisessa on hyvä pitää mielessä kuluttajan vastuu. Sitä pohdin viisi vuotta sitten täällä.

We went to a familiar clothing store in the neighborhood to buy pants. I was wearing jeans that I bought from a store that closed down ten years ago. They're still pretty good. I bought two of them at the time, so you don't have to constantly go shopping. These new ones are great, I bought two of them for the same reason. After some hard bargaining, I got a belt for free, but then I had to buy a blouse. It was all for nothing!

My wife is famously from a frugal family. She barely managed to buy a pair of pants and a shirt.

It's good to keep consumer responsibility in mind when shopping. I thought about that here five years ago.

Muistomaanantai

 Olen päättänyt antaa viikon jokaiselle päivälle tehtävän. Tänään muistelen. Koska öinen lumisade pilasi keväisen puutarhamme peittämällä kaiken "vihreän", tuli mieleen vanha kansanviisaus:

Maaliskuu 

maata näyttää,

tiet tukkii,

prunnit täyttää.

Niin on käynyt usein. Kuten esimerkisi 12 vuotta sitten.

I've decided to give each day of the week a task. Today I'm reminiscing. Since the overnight snowfall ruined our spring garden by covering everything "green", an old folk saying came to mind:

March

shows the land,

blocks the roads,

fills the wells.

That has happened often. Like 12 years ago, for example.

Sunnuntain toivotut kelat 10

 

Tämän Harlemin pojan olin täysin unohtanut. Taj Mahal alias Henry Saint Clair Fredricks Jr. oli kova luu 1960-luvulla ja Grammyja on tullut myöhemminkin.

I had completely forgotten about this Harlem boy. Taj Mahal aka Henry Saint Clair Fredricks Jr. was a big name in the 1960s and has won Grammys since.

Sunnuntain toivotut kelat 9

 

Little Richard, jos kuka, oli rock and rollin SUURIA vastoin taiteilijanimeään. Voiko tämän kuumempaa olla?! ( Muhammad Ali sen sijaan oli jo jäykkä pala 50-vuotiskonsertissa. )

Little Richard, if anyone, was a rock and roll GREAT despite his stage name. Could it get any hotter than this?! ( Muhammad Ali, on the other hand, was already a stiff hunk at the 50th anniversary concert. )

Tämä on täyttä namia karkkipussin pohjia myöten:

This is full of yummy candy down to the bottom of the bag:

Sunnuntain toivotut kelat 8

 

Luokkaretkellä joskus 60-luvulla ostin pienen taskukokoisen radion. Siitä kuulin ensimmäisen kerran Beatles-kappaleen "All my loving".

On a class trip sometime in the 60s, I bought a small pocket-sized radio. That's how I first heard the Beatles song "All my loving".

Ja monien vuosien jälkeen, heitä on kaksi enää jäljellä Ringo ja Paul. Ja seuraavassa videossa Georgen poika Dhani - merkillistä tuo perinnöllisyys, selvästi isänsä poika.

And after many years, there are only two of them left, Ringo and Paul. And in the next video, George's son Dhani - strange that heredity, clearly his father's son.

Vuoden 2025 kirjakassiin

 Ihan vaan kehuakseni kerron tässä viime aikojen lukemisistani. Kävi nimittäin niin, että tyttäreni poika julkaisi taas uuden kirjansa. Sitä voi käydä tutkimassa täällä: 

Just to brag, I'm sharing some of my recent reading here. It so happened that my daughter's son published his new book - again. You can check it out here:

The Ethersmith

Genre on Papalle vähän vieras, mutta luen kyllä mielelläni.

Sunnuntain toivotut kelat 7

 

Muddy Waters, lukutaidoton blueskitaristi ja laulaja, jolla oli merkittävä rooli moniin musiikin lajeihin. Alla esitettävä "Hoochie Coochie Man" on päässyt USA:n kongressin kirjaston äänitekokoelmaan merkittävänä teoksena ( National Recording registry )

Muddy Waters, an illiterate blues guitarist and singer who played a significant role in many genres of music. "Hoochie Coochie Man", performed below, has been included in the National Recording Registry of the Library of Congress.

Sunnuntain toivotut kelat 6

 

Kolmanteen kelaan nauhoitin melkoisen sekamelskan.

Saksofonisti vuosikymmenten ajalta:  Sonny Rollins

I recorded quite a mess on the third reel.

Saxophonist through the decades: Sonny Rollins

Saxophone Colossus on valittu USA:n kongressin kokoelmaan, johon kerätään esteettisesti, historiallisesti ja kulttuurillisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä ( 2016 ).

Saxophone Colossus has been selected for the US Congressional Record Collection, which collects aesthetically, historically, and culturally significant American recordings (2016).

Sunnuntain toivotut kelat 5

 

Takaisin bluesiin. Sonny Boy Williamson toi huuliharpun mukaan.

Back to the blues. Sonny Boy Williamson brought the harmonica.

Sitten vapaata ja villiä rokkia, arosusien ulvontaa ratsastettaessa moottoripyörien selässä kohti auringonlaskua: Steppenwolf

Then free and wild rock, the howling of steppe wolves while riding motorcycles into the sunset: Steppenwolf

Sunnuntain toivotut kelat 4

 

Nyt tyyli vaihtuu hieman progressiivisemmaksi: Jetro Tull, Ian Anderson huilu.

Now the style changes to a bit more progressive: Jetro Tull, Ian Anderson flute.

Sunnuntain toivotut kelat 3

 

Uusi kortti jo kurkistelee päällimmäisen ( rähjäisen ) alta. Jospa olisin oppinut soittamaan kitaraa! B.B. King olisi ollut hyvä opettaja.

The new card is already peeking out from under the top one (the one that's torn). If only I had learned to play the guitar! B.B. King would have been a good teacher.

Mitä jos ei kiehdo, lumoa enää:

What if she doesn't charm, enchant anymore:

Sunnuntain toivotut kelat 2

 

Kun käänsin ensimmäisen kortin ympäri, takaa löytyi vauhtia: Larry Coryell with The Eleventh House. Ja nyt on menoa ja meininkiä.

When I turned over the first card, there was speed behind: Larry Coryell with The Eleventh House. And now there's going and a good mood.

Olihan siellä toinenkin nimi: Benkó Dixieland Band

Ernestine Anderson laulaa luikauttaa

There was another name: Benkó Dixieland Band

Ernestine Anderson sings smoothly.

Toivotut kelat

 

Vaimon kanssa meille on jo muutaman vuoden ajan tullut tavaksi ajoittaa saunomisemme siten, että voimme kuunnella radiosta "Lauantain toivotut levyt", mikä taitaa olla Ylen vanhin radio-ohjelma. Sitä on lähetetty jo vuodesta 1935, ja mekin muistamme kuunnelleemme sitä lapsuudessamme höyryradiosta. Hetkinen! Väärinkäsitys on, jos luulette meitä niiin vanhoiksi.

Oikea ikämme taitaa kuitenkin paljastua seuraavista asioista, joita tuon nyt esiin.

Tässä on yksi ensimmäisistä laitteista, joita hankittiin uuteen yhteiseen kotiimme. Stereo-radio-levysoitinyhdistelmä! Se oli niin kovassa käytössä, että nykyään vain yksi kanava toimii, mutta toimii kuitenkin.

Sitten ilmestyi Tandbergin kelanauhuri, joka olikin jo kova sana hifi-hifistelyissämme. Ja kallis!

Tämän kortiston löytyminen on oikeastaan se syy, miksi tämän jutun teen. Siinä näkyvät nuoren miehen muistiinpanoni. Käsiala oli jo silloin huono. Ja ennen muuta, näen senaikaisen musiikkimakuni artisteja ja heidän bii... sanottiinkohan silloin "biisejä", jos olivatkin "raitoja", "kipaleita" - ei ainakaan "iskelmiä".

Kortiston ensimmäisenä on "The Great Memphis Slim", jolta voit tässä kuunnella biisin "Lord have mercy on me".

Saattaa olla, että ensi sunnuntaina kuuntelen kortiston seuraavaa artistia.