Juuri kun tuli tietoiseksi tämä uskomattoman taitavan kitaristin olemassaolosta, hän menehtyi - liikaa aineita?
Väkisinkin pukkaa muistoja mieleen!
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Juuri kun tuli tietoiseksi tämä uskomattoman taitavan kitaristin olemassaolosta, hän menehtyi - liikaa aineita?
Väkisinkin pukkaa muistoja mieleen!
Tänä aamuna postilaatikolla käydessäni sain idean. Katselin naapureiden postilaatikkojen kansia. Moneen oli erilaisin harakanvarpain tekstattu mainonnan torjuntaa viestittävä teksti.
Luulen, että tätä oli jo lapsuudessani. Kyseessä on mieto ton-ton-makkara, maidoTON, gluteeniTON, lähes mauTON.
Muuten olisin sitä mieltä, että meilläkin pitäisi olla patsas, merkkihenkilöstä tietenkin. Ja keskeisellä paikalla, kuten vaikka kylän ainoassa liikenneympyrässä.
Reilut kaksikymmentä vuotta sitten ulkorakennuksemme oli heilahtanut betonijaloiltaan niin, että toinen pää nojasi maahan. Toimeliaana miehenä tunkkasin rakennuksen ilmaan ja oikaisin sen tolpilleen. Mutta nyt havainto on tämä:
Keskellä viikkoa ei tahdo millään keksiä mitään postattavaa. Paisti paitsi keksit.
Meillä oli vierailulla musta surm... eikun musta muotovalio.
Onnettomien juhannusaikojen piristeiksi leipomuksia: seitsemänminuutinkakku, sämpylöitä ja kääretorttua. Maha ja mieli astuvat samaa tahtia!
Voiko olla totta?! Ollaan Kurikassa ja kropsusta tuli pannukakku!
Kun jäin eläkkeelle, irrottelin kellon ranteesta ja jätin tarkkaan aikataulutetut päivät taakseni. Anoppi kuitenkin halusi ostaa minulle merkkipäiväni kunniaksi kellon - niin oli aina tavattu tehdä. Mutta nyt kuuntelen vain tuulikellojani!
Jokin järjestö valitsee "vuoden turhakkeen", esineen, jota ilman oikeastaan tulee ihan hyvin toimeen. Minä olen tälle tiistaille valinnut turhakkeen, jonka puutarhakuumeessani ostin joitakin vuosia sitten.
Taas reissun päällä. Ja kun safarille olen menossa, kulkuvälinekin pitää olla tarpeen mukainen. Alkumatka tällä, mutta sitten oli vaihdettava tehokkaammaksi:
Oiva peli savannilla - Alpon Savannilla Kauhajoen Nummijärvellä. ( Eihän se normaalisti maanantaisin auki ole, mutta jos on suhteita... )
Wikipedian mukaan Simon pohti opiskelisiko lakiuraa vai ryhtyisikö muusikon uralle. Hyvä valinta tuli tehdyksi!
Näin vanhemmiten tulee toistetuksi samoja aamurutiineja. Kävelylenkki ennen puuroa, samat tylsät lenkit - mutta tänään yllättivät penkit.
Tässä taajamassamme talojen rakentamispuoli on viime vuosina ollut melko hiljaista. Jotkut yrittävät myydäkin omiaan hitaalla menestyksellä. Mutta nyt on pantu kaivurit asialle, ja monttua tulee. Tälle tontille nousee luhtitalo, jossa kaksikymmentä asuntoa, autotallit ja varastorakennus. Kiellosta huolimatta kävin kurkistelemassa - sehän on vanhojen miesten luovuttamaton etuoikeus!
Reilu 15 vuotta sitten kävin Amerikassa, USA:ssa, Ohiossa. NHL-matsin oheistuotteista ostin Blue Jacketsien lippiksen. Hyvin on kestänyt, mitä nyt vähän haalistunut niin kuin kantajansakin. Vaimo tosin kommentoi, tyylilleen uskollisena, ettei ollut mikään ihme, että lakki kestää - kun ei ole terävä pääkään!
Jokin järjestö valitsee "vuoden turhakkeen", esineen, jota ilman oikeastaan tulee ihan hyvin toimeen. Minä olen tälle tiistaille valinnut turhakkeen, jonka puutarhakuumeessani ostin joitakin vuosia sitten.
Putkessa on karkeaa suolaa, joka kohdistettuna kasvin päälle, antaa sille kuolettavan tujauksen.